Sivut

maanantai 1. syyskuuta 2014

Kesä-Helsinki

Mielestäni Helsinki on maailman paras paikka kesällä. Tänä kesänä ei tullut otettua kameraa kovinkaan usein mukaan kaupungille, mutta joitain räpsyjä otin kuitenkin kännykällä. Aion vielä ainakin tässä (ellen myös seuraavassa) postauksessa muistella kesää, vaikka syksy jo virallisesti alkoikin.


Ehkä parhaita asioita Helsingissä on meri - erityisesti kesällä.



 Lonnan saarella kävin jopa kahteen otteeseen tänä kesänä. Mitä mainioin pikniksaari, erityisesti perjantai-iltaisin, jolloin saarella järjestettiin Poiju-klubi.



Vaikka ydinkeskustan "turistipaikoissa" tuli pyörittyä tänä kesänä vähän turhankin paljon, on Sofiankatu edelleen mielestäni yksi Helsingin kauneimmista kaduista ja museoratikka sympaattinen.



Onneksi kolusin myös itselleni vähän vähemmän tuttuja paikkoja ja löysin salaisia puutarhoja, kauniita sisäpihoja ja ennestään tuntemattomia kahviloita.


Yksi uusi tuttavuus oli Signora Delizian lippakioskikahvila Tove Janssonin puiston nurkalla. Paikkaa ei turhaan ole hehkutettu, sillä italialainen pistaasijäätelö heinäkuun helteillä oli ehdottomasti kesän paras jäätelöelämys!

Onneksi syksylle ja talvelle on mielessäni varattu monta itselleni uutta kahvilaa, joissa käydä. :)

tiistai 26. elokuuta 2014

Ravintolassa: Porvoo ja SicaPelle

Mietin, että kehtaanko enää tehdä tätä postausta ollenkaan, kun aikaa Porvoon reissuista on jo niin tuhottomasti. Mutta näin syksyn lähestyessä olikin aika mukava muistella alkukesää ja kaunista Porvoota, joten päätin sitten kuitenkin kirjoittaa aiheesta.

Kävin Porvoossa kahteen kertaan kesäkuussa ja molemmilla kerroilla söin ravintola SicaPellessa. Ensimmäinen visiitti SicaPelleen tehtiin poikaystävän vanhempien 30-vuotishääpäivän kunniaksi, ja koska ihastuimme poikaystävän kanssa ravintolaan palavasti, halusimme palata sinne omana vuosipäivänämme. Ensimmäisellä kerralla minulla oli mukana kamera, toisella kerralla se jäi kotiin, joten osa kuvista on räpsitty puhelimella.






Porvoon vanha kaupunki on kyllä jotain mieletöntä: pieniä putiikkeja, kahviloita, puutaloja, mukulakiviä. Alkukesän iltavalaistus sai kaiken näyttämään vielä idyllisemmältä. Katselimme poikaystävän kanssa myös ravintolatarjontaa - mitä ilmeisemmin Porvooseen on tullut viime aikoina mielenkiintoisia uusia ravintoloita, joita olisi hauska testata. Kesäkuussa kävimme tosin vain SicaPellessa!



SicaPelle on aivan kirkon laidalla samassa talossa kuin hotelli Onni. Sisustus on aika hauska pitäen sisällään esimerkiksi knallihatuista tehtyjä lamppuja. Mutta ei SicaPelleen sisustuksen takia kannata mennä, vaan ruuan ja juoman!





SicaPellen illallinen vaihtelee viikottain ja menu on hyvin simppeli: ruokalajit on nimetty tyyliin ahven & kaali, chicken & fenkoli, voikukka, kuusi & risotto ja niin edelleen. Ruokalajien määrä vaihtelee myös, sillä ensimmäisellä käyntikerralla meillä oli valittavana 4 tai 5 ruokalajia (53/59e), kun taas seuraavalla kerralla saimme valita 5, 6 tai 7 ruokalajista (59/64/69e) (molemmilla kerroilla otimme maksimin, tietty).

En ottanut kuvia kaikista lajeista ja osa kännykkäkuvista oli kelvottomia julkaistavaksi, mutta noista muutamasta kuvasta saanee kiinni ideasta. Annokset ovat todella maukkaita, kekseliäitä ja kauniita. Lisäksi viinivalinnat olivat aivan huippuja! Viinit eivät todellakaan olleet mitään tukkukamaa, vaan peräisin pieniltä viinitiloilta. Mukana oli myös vähemmän perinteisillä menetelmillä valmistettuja viinejä. Oli tosi mielenkiintoista kuulla tarinat viinien takana. Varsinkin ensimmäisellä kerralla meitä palvellut tarjoilija osasi hommansa upeasti ja teki juhlaillallisesta todellisen elämyksen. Muistelen edelleen lämmöllä tuota voikukka-kuusirisottoa, se oli jotain jumalaista. Ja jälkiruokaviininä oli joku italialainen (ehkä moscato?), joka tuoksui aivan vihreiltä kuulilta (myös tarjoilijan mukaan). Yleensä en pidä jälkiruokaviineistä, mutta tuo italialaisviini oli todella hyvää. Vesi nousee kielelle kun noita ruokia ja juomia muistelen! Aion ehdottomasti palata SicaPelleen vielä kolmannenkin kerran.

Long story short: jos käytte Porvoossa, menkää SicaPelleen. Täydet 5 tähteä minulta!

tiistai 19. elokuuta 2014

Väri-inspiraatio! - Viikon väriterapia 59


Pitkästä aikaa sain kunnon väri-inspiraation! Lähteinä toimivat äskettäin virkkamani vetoketjullinen pussukka sekä kännykkäpussi.


Näistä mintun, hopean ja korallin sävyistä innostuneena päätin lakata mätsäävät kynnet.



Lakkoina toimivat:
- Essien Resort Fling
- H&M:n Tea with Milk
- H&M:n Mint 2 Be

Olen hurjan tyytyväinen näihin kynsiin, vaikka vähän jouduinkin miettimään, miten saisin kaikki kolme väriä kauniisti kynsille. Kolmiot sekä vinoraidat ovat nekin virkkausprojektien inspiroimat.


Yleensä inspiroidun vahvemmista väreistä, mutta juuri nyt nämä pastelliset sävyt tuntuvat sopivilta ja turvallisilta.

Mitä sinä pidät tästä väriyhdistelmästä?

Raidallinen kännykkäpussi


Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, päätin jatkaa vielä kuviovirkkauksen parissa ja virkata itselleni kännykkäpussin. Pussi syntyi hujauksessa telkkaria katsoessa. Väreiksi valitsin hopeaa ja minttua. Lanka edelleen Miamia ja koukku sama kolmonen.


Jopa poikaystäväni innostui näistä kuviovirkkailuistani - tällä hetkellä työn alla on kännykkäpussi hänelle. :)

ps. Nyt ei enää langatkaan mene sotkuun, kiitos Laursin vinkin: Mä oon huomannut, että kun kuljettaa kahta lankaa mukana työssä, niin se pitää aina ottaa samalta puolelta - toisen langan yli tai ali. Niin silloin se ei pääse kiertymään sataa kertaa ja tule hirveitä solmuja :D

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kuviovirkkauksen kokeilua


Uskomatonta, mutta totta: valmiiksi asti saatu käsityö. Olen todella lahjakas inspiroitumaan ja aloittamaan käsitöitä, mutta niiden loppuun saattaminen on minulle aina haaste. Saatan tehdä käsityön lähes valmiiksi asti, mutta sitten kun pitäisi päätellä ja viimeistellä työ, motivaatio loppuu. Tällä hetkellä minulla on palojen yhdistämistä vaille oleva superhelppo neule (=koostuu jopa kahdesta kappaleesta...), päättelyä ja yhteenompelemista vaille oleva tuubihuivi sekä noin neljä kerrosta vajaa oleva pipo. Hävettää! No, varmaan motivaatio kasvaa kun säät viilenevät ja sitten onkin nopeasti uusia asusteita syksyyn!


Johdannon tarkoituksena oli valaista sitä, miksi olen niin tyytyväinen tällaisen pikkuriikkisenkin käsityön valmistumisesta. Olen taas kerran sairaslomalla (ehkä noin miljoonannen kerran tänä kesänä... :( ) kotona ja lueskelin blogeja ajankuluksi. Törmäsin supersöpöihin kuviovirkattuihin pussukoihin Sweet things -blogissa ja sain yhtäkkisen inspiraation kokeilla itsekin kuviovirkkausta. Niinpä kaivoin Miami-lankoja lankavarastosta ja löysin kuin löysin yhden lyhyen vetoketjunkin. Virkkuri-kirja auttoi alkuun ja loppu olikin helppoa kuin heinänteko - varsinkin kun pussukkaan ei tarvinnut vuorta ja vetoketjunkin sai hyvin käsin ommeltua. (Ai miten niin ompelukonekammo...)


Ei tuo nyt mikään täydellinen ole, ja vetoketjun värikin voisi olla hieman eri ( :D ), mutta ihan söpön pussukan sain telkkaria katsellessa aikaan! Tämä oli kuitenkin vasta harjoituskappale. Lankoina tosiaan Novitan Miamia persikan ja mintun väreissä. Käytin kolmosen koukkua, jotta tulos olisi mahdollisimman napakka.

Kuviovirkkaukset plussat ja miinukset:
+ yksinkertaista, mutta tyylikästä
+ hauska tehdä
+ lopputulos on tukeva, joten soveltuu pussukoihin, laukkuihin yms.
+ variaatiomahdollisuudet
- eka kerros on ärsyttävä tehdä (tosin niin myös muissa virkkaustöissä)
- mukana kuljetettavaa lankaa täytyy muistaa kiristää hyvin säännöllisesti, jos haluaa nurjasta puolestakin siistin
- langat menevät sotkuun väriä vaihdettaessa! (vinkkejä?)

Virkkuri-kirjasta löytyykin paljon inspiraatiota kuviovirkkaukseen! Seuraavaksi aion jatkaa "helpot ja nopeat"-linjalla ja virkata itselleni kännykkäpussin.

perjantai 15. elokuuta 2014

Elokuun iltoja, syksyn alkua


Olin onnekas, kun sain viettää muutaman elokuisen illan kaverin mökillä järven rannassa superkuuta ihaillen. Saunaan menimme vasta kun oli pilkkopimeää - tummaan veteen oli aika jännittävää sukeltaa, varsinkin kun oli vieraassa rannassa. Uimme pitkin kuunsiltaa ja kehittelimme kauhuelokuvan juonta. Yöpalaksi grillasimme tummalla suklaalla täytettyjä banaaneja.

Samaisella mökkireissulla puin ensimmäistä kertaa kuukauteen pitkähihaisen paidan päälle ja ilmassa oli syksyn tuntua. Elokuun illat ovat tosi kauniita, mutta samalla tuntuu kovin haikealta jättää kesä taakse. Helteiden aikaan olin jotenkin tuudittautunut sellaiseen "kyllä tämä kesä jatkuu ikuisesti" -mielentilaan, että kun tuuli puhalsikin järveltä viileästi ja sadepilvet alkoivat kerääntyä taivaalle, tuli jollakin lailla huijattu olo. Onneksi mielessä sekä kameran muistikortilla on tallentuneena monta mukavaa muistoa ja hetkeä tältä kesältä.

Aurinkoista viikonloppua!

lauantai 9. elokuuta 2014

Tämän kesän mökkitunnelmia

Blogi on ollut kesällä kovin hiljainen ja sellaisena se vielä pysyy ainakin elokuun, sillä teen tällä hetkellä kolmeen eri paikkaan töitä. Nyt kuitenkin (sairasloman ansiosta) minulla on hetki aikaa bloggaamiselle ja haluan jakaa tunnelmia viikon takaiselta mökkireissultani.

















Kuten kuvista näkyy, oli mökkireissu erittäin onnistunut ja tunnelma ihanan kesäinen. Aikaa vietettiin paljon laiturilla, ja puutarhassa oli vaikka mitä kuvattavaa - kuten tuo viimeisen kuvan upeanvärinen koppakuoriainen. Auringonlaskuja yritin kovasti kameralle tallettaa, mutta ainahan ne ovat luonnossa upeampia. Näitä värikkäitä mökkikuvia on sitten mukava katsella talvella piristystä kaivatessa!

ps. Äiti, mulla on sulle vielä erikseen tarkempia puutarhakuvia jemmassa. ;)

lauantai 2. elokuuta 2014

Kantarellirisotto


Toin mökiltä tuliaisiksi itse poimittuja kantarelleja, mistä teimme eilen herkullista risottoa. Helpompaa palata arkeen ja töihin, kun on hyvää ruokaa tarjolla! :)


Kantarellirisotto
2 annosta / pohjana käytetty Maku-lehden ohjetta

8 dl puhdistettuja kantarelleja
voita
1 kevätsipuli
1 valkosipulinkynsi
1,5 dl risottoriisiä
1 tl kuivattua timjamia
1 dl valkoviiniä
5 dl kasvislientä
suolaa
pippuria
parmesaania

1. Paloittele kantarellit. Kuumenna pannulla reilu nokare voita ja paista sienet.

2. Hienonna kevätsipulin sipuliosa sekä valkosipuli. Kuullota niitä paistokasarissa voissa kunnes ovat läpikuultavia, mutta älä anna ruskistua.

3. Lisää riisi ja jatka kuullottamista hetki. Kaada joukkoon valkoviini ja anna kiehahtaa. Lisää timjami.

4. Kaada kasvislientä riisin joukkoon vähitellen ja ahkerasti sekoittaen, kunnes riisi on kypsää. Tähän menee yhteensä noin 15-20 minuuttia.

5. Mausta risotto suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon kantarellit ja pilkottu kevätsipulin varsi. Voit halutessasi raastaa parmesaania reilusti risoton joukkoon tai vasta annosten päälle (itse suosin jälkimmäistä tapaa).


Yleensä teemme kantarelleista aina kastiketta, mutta tällä kertaa sieniä oli niin paljon, että saimme käyttää niitä useampaan eri ateriaan. Risotto onnistui hyvin, joten voin suositella tätä helppoa reseptiä myös muille kantarellien ystäville!

ps. Sain maksaa kantarelleista kovan hinnan: kuvittelin suojautuvani hyttysiltä laittamalla leggingsit jalkaan metsään mennessä, mutta ne pirulaiset söivätkin leggareiden läpi ikään kuin mitään ei ihon päällä olisi ollutkaan. Nyt jalkani näyttävät siltä kuin niissä olisi rutto! Laskin yli 80 hyttysten puremaa, olimme metsässä ehkä tunnin... Harkitsin kauhukuvien laittamista tähän, mutta sitten kukaan ei ehkä haluaisi kokeilla reseptiä! :D
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...