Sivut

maanantai 25. tammikuuta 2016

Viikon väriterapia 69: Muita ihania -talvisukat


Aloitin piiiitkästä aikaa pienen neuleprojektin, kun huomasin Muita ihania -blogin päivittäin etenevän villasukkaohjeen. Ensin ajattelin, että turha ruveta edes yrittämään, koska kirjoneulekokeiluni ovat lähinnä aiheuttaneet hampaidenkiristelyä ja kirosanoja. Mutta! Tällä kertaa homma on sujunut semihyvin, ainakin toistaiseksi - koputan puuta...


Lähdin villasukkaprojektiin mukaan vasta eilen, jolloin tein 4 ensimmäisen päivän kuviot. Ohjeissa neuvottiin ottamaan nelosen puikot ja siihen sopivaa lankaa, mutta onneksi älysin ottaa kolmosen puikot, koska jopa niillä käsialani on löysähköä. Lankana minulla on seiskaveikkaa, muuta ei olisi löytynyt noin montaa väriä. On tosi vaikeaa pitää langanjuoksut löysinä, mutta varsinainen neule tarpeeksi kireällä! Varsinkin, kun minulle tarpeeksi tiukalla neulominen on muutenkin haasteellista.


Onneksi varastoistani löytyi kivan kirkkaita värejä tarvittava määrä! Harmaata ehkä joudun ostamaan lisää. On tosi hyvää väriterapiaa neuloa näillä väreillä, mutta mikä hauskinta, voi muiden värivalintoja ja edistymistä seurata Instagramissa #muitaihaniatalvisukat -hashtagilla.

Olen tässä vaiheessa vielä hieman skeptinen omien sukkieni etenemisestä, koska olen niin hirveän kiireinen töiden takia enkä mikään nopea neuloja. Lisäksi minulla on todella paha toisen sukan syndrooma. Tämän päivän (6.) pätkää olen joutunut purkamaan kun väsyneet silmät eivät ole meinanneet pysyä kuvioissa mukana. On kuitenkin hauskaa olla vihdoin taas kutimien parissa, ja tasaisesti etenevä projekti sekä somejoukot kannustavat jatkamaan. :)

Vielä ehtii hyvin mukaan eli kipin kapin Muita ihania -blogiin ohjeita lukemaan!

tiistai 12. tammikuuta 2016

Poro-cheddarpiirakka

Vielä toinen resepti uudelta vuodelta: poro-cheddarpiirakka. Tätä herkkua on syöty monissa juhlissa, mutta tein nyt vasta ensimmäistä kertaa piirakan itse - yleensä siskoni on tehnyt sitä myös minun juhliini (<3). Resepti on alunperin Kinuskikissan, mutta siskoni on tehnyt siihen aika monta muutosta. En osaa tietysti sanoa, onko alkuperäinen resepti parempi kuin siskoni versio, mutta luotan siskoni makuun. ;) Pohjan reseptin olen julkaissut blogissa jo aiemmin, mutta tässä se tulee uudestaan.


Siskon poro-cheddarpiirakka
tavallinen piirakkavuoka (halkaisija 27 cm), alkuperäinen resepti Kinuskikissa

Pohja:
150 g voita
3,75 dl vehnäjauhoja
3/4 tl suolaa
4-5 rkl vettä
 
Täyte:
1 sipuli
öljyä
150 g (=1 pss) poron kylmäsavurouhetta (Kotasavu)
2 ½ dl cheddar-juustoa
2 munaa
2 dl kevytkermaa
1 dl persiljasilppua
2 tl piparjuuritahnaa
mustapippuria 
1. Valmista ensin pohja: Nypi voi jauhojen ja suolan joukkoon. Sekoita mukaan vesi ja vaivaa taikina tasaiseksi. Painele taikina voideltuun vuokaan. Paista pelkkää taikinapohjaa 200 asteessa 10 minuuttia, ota sitten pohja pois uunista.
 
2. Tee sitten täyte: Hienonna sipuli ja kuullota sitä hetki paistinpannulla öljytilkassa. Raasta cheddar-juusto.

3. Sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään kulhossa. Kaada sitten täyte esipaistetun pohjan päälle.

4. Paista piirakkaa noin 30 minuuttia 200 asteessa. Huom! Jos piirakka näyttää tummuvan liikaa loppuvaihetta kohti, peitä se foliolla.


Ohessa vielä kuva poron kylmäsavurouheesta. Reseptin absoluuttisesti haastavin kohta on nimittäin löytää tämä kaupasta! Toki muutakin kylmäsavuporoa voi käyttää, se pitää sitten vain itse pilkkoa. Omasta mielestäni tämä pussi oli tosi kätevä: sen kuin avasi pussin ja sekoitti muiden ainesten sekaan. Kokokin on sopiva yhteen piirakkaan. Tätä Kotasavu-tuotetta löytyy ainakin Helsingin keskustan Stockan Herkusta leikkelehyllystä.

Tämä on mielestäni tosi hyvä tarjottava juhliin, joskin piirakka tulee melko kalliiksi, jos sitä meinaa tehdä pellillisen. Poropiirakka ainakin tällä siskon reseptillä on aika suolainen, joten en tarjoaisi tätä lapsille. (Kinuskikissan reseptistä on jätetty pois raejuusto, joka todennäköisesti vähentäisi suolaisuutta.) Mutta ah sitä onnea juhlien jälkeisenä päivänä, jos piirakkaa on jäänyt yli! Täydellinen dagen efter -syötävä.

Kertokaa ihmeessä, jos kokeilette siskon versiota poropiirakasta! :)

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Intia, osa 1: Mumbai

Ajattelin jakaa Intian reissun kokemuksiani muutamassa erillisessä postauksessa. Postaukset menevät matkan mukaan kronologisessa järjestyksessä, joten aloitan tylsimmästä osuudesta eli Mumbaista. En itse pidä kaupungista kovinkaan paljoa, mikä varmaan heijastuu tekstiin... Mutta ajattelin, että jaan muutaman kuvan kaupungin nähtävyyksistä, koska luulen, että Mumbai ei ole kovin tuttu paikka monelle lukijalle. Kirjoitan myös jonkin verran sepustuksia, jos joku vaikka etsii googlaamalla tietoa ennen omaa reissuaan.

Kuvat on otettu kaupunkikierrokselta, jonne lähdimme Navi Mumbaista 6:30 aamulla ja jonne palasimme klo 21 illalla. Kierros oli todella pitkä, mutta suurin osa ajasta meni vain paikasta toiseen siirtymiseen. Navi Mumbaista eli uudesta Mumbaista vanhalle puolelle siirtyminen kestää itsessään pari tuntia. Olen tehnyt saman kierroksen vuonna 2005, kun olin Intiassa ensimmäistä kertaa, ja silloinkin se oli mielestäni tuskastuttavan pitkä. En siis ole napsinut kuvia ihan joka paikasta, mutta tässä muutamia kaupungin päänähtävyyksiä.


Mumbain ykkösnähtävyys on kuvassa oikealla näkyvä Gateway of India. Sen ympärillä pyörii kaupustelijoita, niin kuin minkä tahansa turistinähtävyyden lähellä. Olin silti yllättynyt, että paikalla ei ollut enempää ihmisiä, eikä varsinkaan länsimaalaisia näkynyt, vaikka oli täysi sesonki. Monumentin juurelta lähtee kuvassa näkyviä veneitä, jotka vievät lyhyelle kierrokselle kaupungin edustalle (~50 rs). Retki sinänsä ei ole mikään erityisen ihmeellinen, koska näkyvyys on todella huono - mereltä ei meinaa erottaa itse kaupunkia. En ole varma, johtuuko ilman sameus saasteista vai muusta, koska sama "ongelma" oli myös Goalla, jossa liikennettä ei ole niin paljoa, että se voisi tuollaista aiheuttaa. Ehkäpä suuri ilmankosteus huonontaa näkyvyyttä? Samasta paikasta lähtee myös retkiä Elephanta Islandille, jossa kävin edellisellä reissullani. Sinne meno kannattaa, koska luoliin rakennetut, noin 1500 vuotta vanhat temppelit ovat varsin vaikuttavat. Gatewayn vasemmalla puolella näkyy Taj Mahal Palace -hotelli ja sen korkea lisäsiipi. Hotelliin tehtiin terroristi-isku vuonna 2008, minkä vuoksi (tai siis näin oletan) Gatewayn alueelle päästäkseen täytyy kulkea turvatarkastuksesta.



Gatewayn lähellä on Chhatrapati Shivaji -museo (ent. The Prince of Wales Museum). Järkyttävän pitkästä sightseeing-kierroksesta huolimatta emme ehtineet käymään museossa, mutta olen käynyt siellä edellisellä reissullani. Museo on todella iso ja se sisältää enimmäkseen perinteistä hindutaidetta. Rakennus itsessään on aika hieno, ja vaikkemme ehtineet sisälle, niin saimme todistaa museon edustalla jälleen yhtä intialaista keksintöä, jolla on työllistävä vaikutus: yksi mies työnsi ruohonleikkuria ja kaksi naista veti sitä. Niin intialaista!



Kamala Nehru -puistossa ei ole ihan hirveästi nähtävää, mutta sieltä on hieno näkymä kaupunkiin Marine Drivelle, jota kutsutaan myös nimellä Queen's necklace. Puisto oli täynnä aivan pikkuisia koululaisia, jotka etenivät letkoissa. Näky oli niin söpö, että se piti ikuistaa. (Tämä oli muuten yksi niistä lukuisista paikoista, joissa tuntemattomat ihmiset halusivat ottaa meidän kanssamme yhteispotretin (koska olemme länsimaalaisia). Poikaystävä oli ensin vähän hämillään asiasta, koska ei aiemmin ole ollut Intiassa, mutta loppumatkasta hän oli selvästi jo tottunut pyyntöihin. :D)


Ylemmässä kuvassa näkyy Dhakleshwar-temppeli, joka on huomattavasti vähäpätöisempi kuin vieressä sijaitseva Mahalaxmi-temppeli. Jälkimmäiseen ei kuitenkaan saanut ottaa kameraa mukaan, joten ikuistin vain sen edessä olevan kenkienjättösysteemin: temppeliin mennään sisään vasemmalta puolelta, joten kengät jätetään aidan vasemmalle puolelle. Aidan vierusta on täynnä naisia, jotka ottavat kengät ja antavat vastineeksi narikkalapun. Kun tulee ulos oikealta puolelta, antavat naiset 10 rupiaa vastaan kengät takaisin. (Yleishuomio: Intiassa ei koskaan pidetä kenkiä sisällä kodeissa ja moniin kauppoihinkin ne pitää (tai on kohteliaista) riisua. Temppeleihin ei missään nimessä saa mennä kengät jalassa, joten ne on jätettävä ulkopuolelle.) Malahaxmi-temppelille johtava katu on täynnä kauppiaita, jotka myyvät temppeliin vietäviä "uhrilahjoja" eli kukkia, kookoksia jne. sekä uskonnollisia matkamuistoja. Ostin tuolta siskolle ja veljelle Ganesha-avaimenperät huokeaan 10 rupian hintaan, kuka arvaa miksi? Tietenkin, koska myös Roope-sedällä on sellainen yhdessä Don Rosan sarjakuvassa!


Juhu Beach on jostain syystä todella kuuluisa ranta Mumbaissa. Omasta mielestäni se oli hyvin epämiellyttävä paikka - kovin sotkuinen, eikä rannalla voinut kävellä rauhassa, koska kaikenlaista kaupustelijaa oli koko ajan tarjoamassa palveluitaan. Bongasimme sisäänkäynnin vierestä Chhatrapati Shivajin patsaan. Shivaji oli 1600-luvulla elänyt hallitsija, josta sittemmin on tullut kansallissankari ja -symboli. Hänen mukaansa on nimetty ainakin yllä mainittu museo ja kansainvälinen lentokenttä. Juhu Beach on kuuluisa ruokakojuistaan, joissa myydään perinteisiä mumbailaisia ruokia kuten pav bhajia ja pani puria. Me emme viitsineet maistella ruokia ihan sen takia, että halusimme varmistaa, että olisimme terveitä häiden aikaan. En itse asiassa tiedä, onko tuolla ylipäätään suositeltavaa (länsimaalaisten) syödä.

***

Tässä siis muutamia Mumbain nähtävyyksiä. Yleisesti Old Bombay on hyvin ruuhkainen, sotkuinen ja kaoottinen pääasiassa siksi, että siellä talot on rakenettu miten sattuu ilman kunnon kaavoitusta. 22 miljoonan ihmisen kaupungissa ei voikaan olla muuta kuin aikamoinen tungos. Joitakin nähtävyyksiä kannattaa kuitenkin mennä katsomaan. Omat suosikkini ovat varmaan hindutemppelit (erityisesti jos saat jonkun intialaisen mukaan kertomaan traditioista, jumalista yms.), Haji Alin moskeija ja Elephanta Islands. EDIT: Jos Mumbain eli entisen Bombayn tunnelmat kiinnostavat (ja Intia muutenkin), niin suosittelen lukemaan Gregory David Robertsin kirjan Shantaram ja Vikas Swarupin kirjan Q&A. Jälkimmäisestä on tehty elokuva Slummien miljonääri, mutta kirja on vielä elokuvaakin parempi!

Seuraavassa postauksessa kerron reissun mielenkiintoisimmasta osiosta eli intialaisista häistä! :)

maanantai 4. tammikuuta 2016

Mangolassi -possetit

Hei ja hyvää alkanutta vuotta! Selvisin Intian reissulta takaisin kotiin, mutta Intia-postauksiin en ole vielä päässyt käsiksi. Sen sijaan aloitan vuoden 2016 reseptillä, joka on hyvinkin Intia-inspiroitunut. Itse asiassa löysin reseptin lentokoneen lehdestä matkalla Mumbaista Goalle. Uutena vuotena piti keksiä jokin jälkkäri vieraille, ja mangolassi-possetit muistuivat mieleeni. Vaikken ottanut reseptiä lentokoneessa talteen, löysin sen helposti googlaamalla. Resepti on MasterChef UK -semifinalistin Beth Rosen käsialaa.


Mangolassi -possetit
4 annosta / resepti Beth Does Food -blogista, tässä hieman muokattuna

200 g mangososetta (esim. Piltti)
2 limeä
150 g sokeria
3 dl kuohukermaa
200 g turkkilaista jogurttia
ripaus suolaa
½ tl kardemummaa
½ tl kanelia

1. Valmista limesiirappi: raasta kahden limen kuori ja purista niiden mehu kattilaan. Mittaa kattilaan myös sokeri. Lämmitä kattilaa hitaasti niin, että sokeri alkaa vähitellen sulaa, sekoittele seosta koko ajan. Laita levy pois päältä, kun seos alkaa kiehua, mutta pidä kattila edelleen lämpimässä.

2. Sekoita toisessa kattilassa kerma, suola ja mausteet. (Tässä kohtaa voit maistaa seosta ja lisätä tarvittaessa kardemummaa tai kanelia.) Lämmitä seosta hiljalleen kunnes se kiehahtaa. Ota kattila pois levyltä, lisää mukaan limesiirappi ja sekoita. Lisää mukaan myös mangosose ja jogurtti, sekoita hyvin.

3. Kaada seos siivilän läpi kannuun. Tämän jälkeen jaa seos neljään jälkiruokakippoon, laita niiden päälle kelmu ja anna possettien hyytyä jääkaapissa ainakin 8 tuntia.


Possetit ovat tosi kermaisia, mutteivät silti mitään älyttömän raskaita. Tällä ohjeella annoksista tulee kylläkin aika isot eli makeannälkä on taatusti tyydytetty näiden nauttimisen jälkeen. Samalla ohjeella voisi saada tietysti kuusi pienempää annosta. Toisaalta olin itse jotenkin tosi ähky jo ennen possetin syömistä eli ehkä arviointikykyni on hieman heikentynyt ja annos oli aivan sopiva. ;)

Tämän ohjeen kera toivottelen oikein hyvää vuodenalkua! Koitetaan kestää tässä pakkasessa, hrr.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Joulukortit 2015



Tänä vuonna en ehtinyt tekemään itse joulukortteja (taitaa olla ensimmäinen kerta historiassa!), mutta maalasin kuitenkin kaksi joulukortin tapaista yhtenä vapaailtana. Mallin apinoin suoraan netistä. Käsittämätöntä, miten paljon aikaa noinkin yksinkertaisiin kortteihin voi mennä! Muutoin projekti olisi ollut nopea, mutta koska halusin palloihin monia eri sävyjä märällä tekniikalla, piti kerrosten kuivumisen välillä odotella aika pitkiä aikoja. Loppujen lopuksi näihin kahteen korttiin meni koko ilta - vaikka tietysti kuivumista odotellessa puuhailin muuta. Lopputuloskin on vähän niin ja näin, eli tuskinpa maalailen jatkossa enempää kortteja. :D

Nämä ainoat itse tekemäni kortit lähtevät niitä eniten arvostaville eli äidille ja mummolle. (Toivottavasti äiti on saanut omansa nähdessään postauksen, niin ei mene yllätys pilalle. Itse makoilen tämän postauksen ilmestyessä Goalla - toivottavasti onnellisena rannalla enkä vatsataudissa hotellihuoneessa...)

Näiden korttien myötä toivottelen hyvät joulut! Palailen blogin puolelle joulun jälkeen kertomaan Intian matkasta. :)

perjantai 4. joulukuuta 2015

(Pikku)jouluherkkua: Piparifudge



Yhdet pikkujoulut ehdin juhlia ennen Intiaan lähtöäni. Kyseessä olivat pikkujoulut, joita vietämme entisten työkavereiden kanssa joka vuosi nyyttäriteemalla. Näin ollen mukaan piti ottaa jotain hyvää ja päädyin viemään salaatin lisäksi Dr. Sugar -blogista bongaamani reseptin mukaan tehtyä piparifudgea. Loppujen lopuksi satsista riitti useampaan kyläpaikkaan ja kotiinkin maistelemista, koska fudget olivat niin tuhtia tavaraa, ettei kukaan voinut syödä paria palaa enempää kerralla!


Piparifudge
Resepti: Dr. Sugar

400 g tummaa suklaata (minä käytin Pirkka leivontasuklaata)
1 purkki kondensoitua maitoa
1 tl chai- tai vaniljauutetta
pipareita

1. Vuoraa 20x20cm vuoka foliolla. Murskaa pohjalle pipareita.
 
2. Sulata miedolla lämmöllä suklaa ja kondensoitu maito paksupohjaisessa kattilassa.
 
3. Kun seos on sulanut, sekoita uute joukkoon ja kaada massa pipareiden päälle. Viimeistele pinta piparimuruilla.
 
4. Anna jähmettyä jääkaapissa muutama tunti tai seuraavaan päivään. Leikkaa sopiviksi paloiksi.



Itselläni oli hieman hankaluuksia saada massa notkistumaan ja levittymään tasaisesti vuokaan. Lisäksi piparinpaloja piti painella, jotta ne jäisivät kiinni massaan. Kyllä suurin osa piparipaloista pysyikin kiinni suklaassa, mutta aika paljon niitä myös tippui varsinkin kuljetuksessa irti.

Dr. Sugar kertoi tehneensä fudgea paikkaamaan Fazerin piparisuklaata, jota nähtävästi ei enää valmisteta. Kovin jouluiselta fudge maistuukin! Minun täytyy kuitenkin myöntää, että itselleni maistui paremmin viime jouluna kokeilemani Kinuskissan piparminttusuklaa, joka oli hieman raikkaampi kuin tämä nyt kokeilemani herkku. Tumman suklaan (ja joulusuklaan) ystäville piparifudge on kuitenkin tosi hyvä resepti ja kiva vieminen pikkujouluihin tai ihan joululahjaksi. :)

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Brunssilla: Hello Darling


Vietin muutama viikko sitten shoppailu- ja brunssilauantaita Helsingissä käymässä olleen kaverini kanssa. Kaverini on foodie ja lisäksi kasvissyöjä, joten brunssipaikka piti valita huolella. Onneksi muistin blogeissa pyörineen Hello Darlingin, joka sijaitsee Isolla Roballa. Hello Darlingista saa "all day breakfast"-annoksia, herkullisen kuuloisia salaatteja ja muitakin annoksia. Pöytäpaikka kannattaa varata, koska paikka on todella kompakti.

Brunssilautaset maksavat noin parikymppiä. Me molemmat valitsimme Poached Eggs -annoksen chiasiemenvanukkaalla ja tempehillä.


Alkuun tosiaan tarjoiltiin chiasiemenvanukas, jossa oli ainakin banaania, kookosta ja kardemummaa. Itse en valitettavasti annokseen ilahtunut, sillä en erityisesti pidä kookoksesta ja kardemummaa oli reilusti. Lisäksi vanukas oli puoliksi kova klöntti, nähtävästi siemenet eivät olleet lionneet kunnolla tai jotakin...


Ateriaan kuuluneet pikku juomat onneksi maistuivat mainiolta. Mehussa oli muistaakseni porkkanaa ja appelsiinia ja smoothiessa ainakin luumua, kookosvettä... ja jotakin. Molemmat olivat tosi hyviä!


Itse päälautanen oli todella suuri annos kaikenlaista hyvää! Annoksessa oli salaattia, avokadoa, salsaa, jonkin sortin papumössöä paistettujen perunoiden kera (hash browns), paahtoleipää uppomunilla ja tempehillä sekä vesimelonia (kaverini ei pidä vesimelonista - aivan käsittämätöntä - joten sain hänenkin palansa). Maut olivat itselleni jollain lailla eksoottisia - en itse tekisi mitään tällaista kotona. Maistoi myös ekaa kertaa ikinä tempehiä. Jollain lailla annos oli todella sekava kokonaisuus, toisaalta kuitenkin mietitty. Oli vähän epäselvää, miten tai minkä kanssa salsa esimerkiksi olisi pitänyt syödä. Leipä oli automaattisesti gluteenitonta, joten sen koostumus oli hieman erilainen, kuin mihin olen tottunut. Kaikki kuitenkin maistui hyvältä. Annoksen syötyäni meinasin haljeta! Myös kaverini tykkäsi kovasti lautasesta.

Summaus: jos haluat syödä erilaisen brunssin ilman iänikuisia croisantteja ja pekonia ja satut vielä olemaan kasvissyöjä, suosittelen Hello Darlingia! Jos sen sijaan etsit perinteistä brunssia, tämä ei ole sinun juttusi. Itse haluaisin ehdottomasti myös maistaa Hello Darlingin salaatteja.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Kaksi viikkoa lähtöön








Kahden viikon päästä lähden kuvien maisemiin eli Intiaan. Kuten alimmasta kuvasta näkyy, tämä ei ole ensimmäinen reissuni - viimeksi olin siellä 8 vuotta nuorempana, huomattavasti vähemmän pelokkaana, punatukkaisena ja melko monta kiloa hoikempana. Ensimmäisen kerran olin Intiassa 16-vuotiaana, kun lähdin sinne Lions-nuorisovaihtoon. Vietin yhden kuukauden mumbailaisessa perheessä, josta tuli minulle vaihdon aikana tosi tärkeä. Toisellakin reissullani olin intialaisen kakkosperheeni luona. Tällä kertaa perhe on kutsunut minut ja poikaystäväni vanhimman tyttärensä häihin eli aivan varmasti tiedossa on unohtumaton reissu. Parilla aiemmalla kerralla olin vain Mumbaissa, tällä kertaa suurimman osan ajasta vietän Goalla, jossa myös häät pidetään.

Ennen reissua on vielä miljoona asiaa hoidettavana, niin häihin, matkaan kuin töihinkin liittyen - ei siis ihme, että olen suoraan sanottuna todella stressaantunut. Halusin tehdä tämän postauksen, jotta joutuisin pakostakin hieman fiilistelemään tulevaa matkaa ja muistelemaan Intian värejä, hajuja ja makuja. Aurinkoon pääsy kieltämättä tuntuu ihanalta ajatukselta, mutta kaikkein eniten odotan kuitenkin rakkaan Intian-perheeni näkemistä. Miten ihmeessä edellisestä reissusta voikin olla jo 8 vuotta?

Postailen varmaan vielä jotain ennen lähtöä, mutta joulukuussa blogissa tulee olemaan hyvin hiljaista. Onko muuten sattumalta joku lukijoista käynyt Intiassa? Jos on, niin kertokaa vähän missä ja millaisella reissulla!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...