Sivut

maanantai 28. heinäkuuta 2014

color//colour lovers: blue - Viikon väriterapia 58








color//colour lovers -projekti päättyi siniseen viikkoon. Ensimmäisessä kuvassa on olohuoneestamme löytyvä juliste, jonka olen voittanut blogiarvonnasta. Neljännen kuvan sininen kukkamekko on juuri sopivaa päällepantavaa näin helteillä (ostettu H&M:n aleista). Muitakin sinisiä pilkkuja kodistamme löytyi. Ulkona en ehtinyt oikein kuvailla kiireisen työviikon takia, mutta ainakin taivas on ollut viime aikoina erittäin sininen!

Olisin mielelläni jatkanut projektia pitempäänkin, väriteemaviikkoja oli hauska toteuttaa! Seuraavaksi kuitenkin painelen neljäksi päiväksi mökille. :)

***
color//colour lovers project

red & yellow - Viikon väriterapia 53
pink - Viikon väriterapia 54
green - Viikon väriterapia 55
purple - Viikon väriterapia 56 
orange - Viikon väriterapia 57

torstai 24. heinäkuuta 2014

#12 Helsingin kesäyöt

#satasyytäollaonnellinen



#12 Helsingin kesäyöt

Kuvat puhukoot puolestaan, vaikka ovatkin vain rakeisia kännykkäkuvia. Luulisin, että niistä ymmärtää, miksi Helsingin kesäyöt ovat jotain maagista: muuttuva valo, värit, tunnelma, meri, ratikoiden kolina, lokkien huuto, kalliot, ihmiset, kaupungin silhuetti. Parhautta!

maanantai 21. heinäkuuta 2014

color//colour lovers: orange - Viikon väriterapia 57









Kuten arvelinkin, oranssi osoittautui helpoksi väriksi löytää ja kuvata. Meiltä löytyy kotoa vaikka mitä oranssina: olohuoneen verhot, sohvan tyynyt, torkkupeitto, koruja... Parvekkeella köynnöskrassi (joka ei kylläkään vaikuta köynnöskrassilta, koska se ei suostu kasvamaan ylöspäin) tekee oransseja, punaisia ja keltaisia kukkia. Yhdet oranssit kynnetkin tein ihan tämän projektin inspiroimana.

Tällä viikolla vuorossa sininen! Harmi, että viimeistä viedään.

***
color//colour lovers project

red & yellow - Viikon väriterapia 53
pink - Viikon väriterapia 54
green - Viikon väriterapia 55
purple - Viikon väriterapia 56

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Mansikkapavlova sitruunarahkatäytteellä


Ostimme poikaystävän kanssa 5 kilon laatikon mansikoita, mutta koska emme halunneet täyttää pientä pakastintamme pelkillä mansikoilla (vadelmia ja mustikoita täytyy myös säilöä talven varalle), "jouduimme" syömään aika paljon mansikoita tuoreeltaan. Tosin niinhän ne ovat parhaita! Mietin, mitä keksisin tuoreista mansikoista ja päädyin tekemään pavlovaa.


Mansikkapavlova sitruunarahkatäytteellä
4 annosta / ohje sovellettu Olivian pavlovaohjeesta

Marenki:
2 kananmunan valkuaista
1,25 dl sokeria
1 tl perunajauhoja
loraus sitruunanmehua 

Täyte:
1 prk = 2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (esim. Flora Vanilla)
1 prk sitruunarahkaa
½ limen mehu

Päälle:
mansikoita
(mintunlehtiä)
(mantelirouhetta)

1. Kuumenna uuni 125-asteiseksi.

2. Erottele kananmunien valkuaiset kulhoon. Vatkaa höttöiseksi vaahdoksi.

3. Lisää puolet sokerista valkuaisten joukkoon vähitellen ja koko ajan voimakkaasti vatkaten. Sekoita perunajauhot lopun sokerin joukkoon. Lisää sokeri-perunajauhoseos valkuaisvaahtoon vähitellen koko ajan vatkaten. Vatkaa seosta, kunnes se on kiiltävän valkoista ja kovaa. Sekoita marenkivaahdon joukkoon sitruunanmehu.

4. Nostele lusikalla marenkivaahtoa leivinpaperille joko yhdeksi isoksi ympyräksi tai neljäksi pienemmäksi ympyräksi. Tee lusikalla marenkitaikinan reunoihin huippuja. Voit myös pursottaa taikinan ympyrän muotoon.

5. Kypsennä uunin alatasolla 1 ½ tuntia. Anna marengin jäähtyä ja kovettua rauhassa uunipellillä.

6. Valmista täyte: vatkaa vaniljavaahto ja sekoita sen joukkoon sitruunarahka sekä limenmehu.

7. Kokoa pavlova(t): levitä täytettä marengin päälle, pilko mansikat ja ripottele ne täytteen päälle. Koristele vielä halutessasi mintunlehdillä sekä mantelirouheella. Tarjoile heti.


Minä tein tuollaisia (aika isoja) annospavlovia eli jaoin valkuaisvaahdon neljään eri ympyrään leivinpaperille, mutta toki pavlovan voi valmistaa myös yhdeksi isoksi kakuksi. Mantelirouhe toi mielestäni kivaa suutuntumaa eivätkä parvekkeelta napatut mintunlehdetkään olleet pahitteeksi. Itse tykkään tällaisesta rahkaisesta versiosta enemmän kuin pelkästä kermavaahtotäytteestä, mutta jos rahkaa ei ole saatavilla niin toki täytteen voi korvata kermavaahdolla!


Jos kaipaat kevyttä, makeaa mutta silti raikasta kesäjälkkäriä, suosittelen kokeilemaan pavlovaa. Näin mansikkakauden ollessa vielä käynnissä kannattaa pavlovan päälle laittaa mansikoita, mutta toki muutkin marjat ja hedelmät kelpaavat tähän kesäiseen herkkuun.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Söderskärin majakalla


Minulle tarjoutui töiden kautta tilaisuus päästä Söderskärin majakalle ja retki osoittautui niin kivaksi, että halusin kertoa siitä täällä blogissakin. Valitettavasti minulla ei ollut mukana kunnon kameraa, pelkkä kännykkä, joten kuvien laadussa on toivomisen varaa. Näillä kuitenkin mennään!



Söderskärin majakka sijaitsee Porvoon ulkosaaristossa ja sinne pääsee Kauppatorilta, Vuosaaresta ja Porvoosta käsin risteilylaivalla. Omallakin paatilla toki pääsee, mutta lintujen pesintäaikana vieraslaituri ei käsittääkseni ole käytössä. Muutenkin lintujen pesintä rajoittaa kulkua saarella, sillä se on luonnonsuojelualuetta. Itse menin Royal Linen laivalla Kauppatorilta, mistä matka kesti noin pari tuntia per suunta. Tuo matka kustantaa 53e/henki, eli ihan halpa reissu ei ole. Laivalla tarjotaan myös ruokaa: menomatkalla lohisoppaa ja paluumatkalla saaristobuffet (yht. 22e). Jos ymmärsin oikein, tuohon laivamatkaan sisältyy aina opastus majakkasaarella!




Söderskärin majakka on rakennettu vuonna 1862 ja se oli toiminnassa vuoteen 1989 asti. Nykyisin majakkasaari on yksityisomistuksessa ja matkailukäytössä. Siellä voi myös yöpyä joko majakkatornin sviitissä tai majakanvartioiden talossa. Oman vierailuni aikana saarelle nousi aikamoinen sumu, joten näkymät valohuoneesta eivät olleet hääppöiset, mutta toisaalta sumu jotenkin toi majakkasaarelle sopivaa tunnelmaa!

Majakkatornin sviitti
Majakanvartijoiden talon perhehuone

Majakanvartioiden talon perhehuone


Saarella toimii vierailijoille ja majoittujille myös kahvitupa Söde, joka on hurjan kotoisa paikka ja josta saa herkullisia lettuja.

Kahvitupa Söde
Kahvitupa Söde

Söden lettuja syödessä tuntui kuin olisi ollut mökillä käymässä. Kengät pitää jättää eteiseen, sillä saarella ei ole sähköä, minkä vuoksi siivoaminen on hieman hankalaa. Räsymatot, puukalusteet ja keinutuoli tekivät todella kotoisan tunnelman.


Olen tosi onnellinen, että pääsin käymään Söderskärillä, sillä olen halunnut sinne jo useamman vuoden. Jotenkin karu ulkosaaristo, meri ja luodot vetoavat minuun - eivätkä vähiten Tove Janssonin kirjojen vuoksi. Kotiin päästyäni otinkin heti käteen Muumipappa ja meri -kirjan. (Oppaan mukaan on hyvin mahdollista, että Söderskärin majakka on vaikuttanut kyseisen kirjan majakan ulkonäköön, sillä varsinkin valokoju on hyvin samankaltainen kuin kirjassa. Lisäksi Janssonin Klovharu-saari sijaitsee melko lähellä Söderskäriä Pellingin saaristossa.)

Seuraava pätkä sopi aika hyvin omiin tunnelmiini:

"Oli pilvinen, seisovan hiljainen päivä. Vedenpinta kohoili huomaamatta pitkinä maininkeina itätuulen jälkeen, se oli yhtä harmaa kuin taivas ja näytti silkiltä. Aivan pinnan yläpuolella lensi muutamia haahkoja ohi hyvin nopeaan selvästi omissa liikeasioissaan. Sitten kaikki oli taas liikkumatonta. Isä kulki toinen käpälä kalliolla toinen meressä, häntä viisti vettä, majakanvartijan hattu hänellä oli nenällään ja hän mietti, millaista olisi jos tulisi oikea myrsky. Hirmumyrsky. Pitäisi juosta ympäri ja pelastaa esineitä ja katsoa, ettei perhe lentäisi tiehensä. Hän menisi torniin ja määrittäisi tuulen voiman... tulisi takaisin ja sanoisi: Kolmetoista boforia. Pysytään vain aivan rauhallisina. Ei tässä ole mitään syytä hätäillä..."

- Muumipappa ja meri s. 99 

Saatoin myös hehkuttaa reissuani somessa seuraavalla kuvalla...


Olin aivan kuin muumipappa konsanaan! On siis sanomattakin selvää, että suosittelen lämpimästi reissua Söderskäriin. :)

Lisää tietoa majakkasaaresta Söderskärin nettisivuilta

color//colour lovers: purple - Viikon väriterapia 56






Violetti ei jostain syystä osunut kovin hyvin silmiini viime viikolla. Onneksi sentään joogakassi sekä aamusmoothie sattuivat olemaan violetin värisiä. Tämän viikon väri, oranssi, on varmasti itselleni helpompi kuvattava!

***
color//colour lovers project

red & yellow - Viikon väriterapia 53
pink - Viikon väriterapia 54
green - Viikon väriterapia 55

tiistai 8. heinäkuuta 2014

color//colour lovers: green - Viikon väriterapia 55







Vihreä on jännä väri, sillä siihen mahtuu niin hirveän erilaisia sävyjä koivunvihreästä turkoosinvihreään. Viime viikolla kuvasin lehtiä, akvarellipuuvärejä, shortseja ja kynsilakkaa. Suosikkikuvani on tuo ensimmäinen kynäkuva, koska siinä näkyy vihreiden nimet: cedar green, turquoise green, juniper green, may green, water green, bottle green, sad green.

Tällä viikolla kuvattava väri on violetti.

ps. Jos vihreä on mieleesi, olethan jo tutustunut Jokkemaan blogiin?

***
color//colour lovers project

red & yellow - Viikon väriterapia 53
pink - Viikon väriterapia 54

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

#11 Onnistunut valokuva

#satasyytäollaonnellinen


#11 Onnistunut valokuva

On hurjan kiva tunne, kun valokuva onnistuu. Joskus se tapahtuu ihan vahingossa, joskus taas sitä edeltää monen monta epäonnistunutta kuvaa, jotka kuitenkin lopulta johtavat haluttuun lopputulokseen. Ylläoleva kuva on sekoitus kumpaakin, sillä tarvittiin hieman onnea, jotta sain napattua kuvan oikealla hetkellä. Kuvaa kuitenkin edelsi useampi vähemmän onnistunut kuva, joiden avulla sain vihdoin sellaisen kuvan, kuin halusinkin.

Olen täysin amatöörikuvaaja, en tiedä mitään mistään kuvausteorioista eivätkä välineetkään ole minulla kovin hyviä, mutta rakastan valokuvausta joka tapauksessa. Kuvaan paljon myös kännykkäkameralla tallentaakseni pieniä hetkiä ja muistoja. Innostuin kuvaamisesta lukiossa, kun eräs opettajani esitteli ottamiaan kuvia ja painotti, että hyvän kuvan voi saada kertakäyttökamerallakin. Samoihin aikoihin perheeni hankki ensimmäisen digikameran ja rupesin sillä ottamaan kuvia. Viihdyin erityisesti mökillä metsässä kuvaamassa sammalta ja mustikoita. Edelleenkin luontokuvaus on itselleni mieluisin laji, ihmisistä on vaikeampi saada onnistuneita kuvia.

Ylläolevaan valokuvaan sain juuri mieleiseni tunnelman eräältä kesäkuiselta kalastusillalta. Pidän kuvan liikkeestä, tunnelmasta ja valaistuksesta, vaikka joku asiaan paremmin perehtynyt löytäisikin varmasti paljon paranneltavaa. Tärkeintä kuvassa on kuitenkin muisto mukavasta illasta sekä se, että siinä on rakas poikaystäväni. Kuvaa en ole muokannut mitenkään, vain pienentänyt kokoa ja lisännyt vesileiman.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...