Sivut

maanantai 17. elokuuta 2015

Salade niçoise

Nizzan salaatti on varmaan aika monelle tuttu ruoka. Tein sitä pitkästä aikaa tässä yhtenä päivänä ja nappasin kuvan, jotta voin jakaa jo moooonta vuotta käyttämäni ohjeen teillekin.


Salade niçoise à la Tuuli

vihreää salaattia (esim. tammenlehti, frisee, lollo rosso...)
tomaatteja
kurkkua (mieluiten avomaan)
vihreitä papuja (mieluiten tuoreita)
keitettyjä perunoita
tonnikalaa
kananmunia
suolaa
pippuria
sitruuna

1. Huuhtele pavut ja laita ne suolalla maustettuun veteen kiehumaan noin 10 minuutiksi. (Voit myös käyttää pakaste- tai purkkipapuja, mutta näin kesällä kannattaa tietysti hyödyntää tuoreita.)

2. Laita myös kananmunat kiehumaan (eli kylmään veteen, jossa munat pikku hiljaa alkavat kiehumaan - jos ne laittaa suoraan kiehuvaan veteen, ne menevät rikki) ja keitä ne koviksi (n. 7 minuuttia).

2. Papujen ja munien kiehuessa valmista salaattipohja pesemällä ja pilkkomalla salaatti, tomaatit ja kurkku (avomaankurkut pitää kuoria). Jos haluat, voit lorauttaa salaattipohjaan hieman öljyä/balsamicoa/salaatinkastiketta - itse en laita mitään, koska käytän öljytonnikalaa.

3. Pilko keitetyt perunat viipaleiksi salaattipedin päälle ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

4. Levitä tonnikala perunoiden päälle ja mausta lorauksella sitruunanmehua.

5. Kun pavut ovat kypsyneet, huuhtele ne kylmässä vedessä. Laita kiehuneet kananmunat hetkeksi kylmään veteen jäähtymään.

6. Levittele pavut tonnikalan päälle. Kuori ja pilko kananmunat ja levittele ne annoksen reunoille (tai minne nyt haluatkin laittaa ne). Ripottele kananmunansiivujen päälle myös hieman suolaa.


Jos kaapista löytyy keitettyjä perunoita, on tämä oivallinen lounas tai miksei illallinenkin. Itselleni Nizzan salaatista tulee aina mieleen vaihtoaikani, sillä se oli ruoka, jonka pystyin "keittiössäni" (eli kopperossa jossa oli yksi keittolevy ja vesiallas, ei muuta) valmistamaan, ja sen takia sitä tuli syötyä melko useaan otteeseen. Nyt vaihdosta on onneksi jo kulunut niin monta vuotta, että voin taas syödä tätä salaattia! :D

Muissa uutisissa: tämä voi hyvin olla viimeinen reseptipostaus vähään aikaan, sillä olen eräänlaisella dieettikokeilulla. Dieetti alkoi tänään ja minulla on hyvin vahvat epäilyt siitä, miten kauan jaksan hommaa kokeilla, joten voi olla, että ette edes huomaa mitään, kun postaustahtini on muutenkin niin hidas, mutta ajattelinpa vain jakaa tämänkin tiedon. :P

lauantai 8. elokuuta 2015

Inspiraatio hukassa


Kuten ehkä blogin päivittymisvauhdista on voinut päätellä, on minua jo pitempään vaivannut inspiraation puuttuminen. Käsityökorin keskeneräiset tekeleet eivät ole yhtään sen valmiimpia kuin puoli vuotta sitten, enkä ole aloittanut uusia projekteja ainakaan pariin kuukauteen. Yhden vaivaisen tiskirätin neuloin viime viikonloppuna, kun muistin, että olin luvannut sellaisen K:n äidille viedä ja olin menossa seuraavana päivänä kylään. Luulin, että viimeistään tuo pikku projekti saisi minut muistamaan, miksi ylipäätään teen käsitöitä, mutta inspiraatiota ei ole näkynyt eikä kuulunut.

Myöskään kameran muistikortille ei ole tallentunut mitään inspiroivaa sitten mökkiloman (paitsi tuo vaaleanpunainen pilvi tältä viikolta). Kännykän kameralla olen ottanut kuvia ja niitä somessa jakanut, mutta varsinainen kuvaaminen on jäänyt aivan totaalisesti. Usein kännykkäkameralla kuvia ottaessani mietin, että olisipa hyvä, jos nyt olisi oikea kamera, niin saisin paremman kuvan, mutta kamera on noina hetkinä ollut kotona. En siis ole erikseen muistanut/jaksanut/viitsinyt ottaa kameraa minnekään mukaan.

Kuvittelin, että inspiraation puutos johtuisi loman tarpeesta ja yleisestä väsymyksestä. Loma ei kuitenkaan tuonut parannusta asiaan. Otin viikon mökkilomalle lyijykynät ja paperia sekä muutaman keskeneräisen käsityön mukaan, mutten edes ottanut niitä laukusta esille koko aikana.

Uusia reseptejäkään ei oikein ole tullut kokeiltua. Ruuan laitto ylipäätään tuntuu jotenkin rasittavalta, joten olemme poikaystävän kanssa laittaneet arki-iltaisin lähes aina pelkkää salaattia vaihdellen proteiinilähdettä fetajuuston, kanan ja halloumin välillä. Viikonloppuisinkaan emme ole kokkailleet mitään mainitsemisen arvoista - vanhoja suosikkeja vain.

Jopa kynsien lakkaaminen on jäänyt. Kyllä minulla yleensä jotain lakkaa kynsissä on, mutta on voinut kulua viikkokin ilmaan mitään lakkaa edellisten lakkausten poistamisen jälkeen, enkä ole tehnyt mitään erikoisempaa kuin yhden värin lakkauksia.

Mitä tulee innostumiseen muiden tekemistä asioista, on silläkin saralla tapahtunut aikamoinen floppi. Lueskelen blogeja vain satunnaisesti, eikä mikään oikein ole sytyttänyt minua niin kuin aikaisemmin. Toisaalta tietysti muiden blogien lukeminen muistuttaa minua siitä, etten itse ole saanut mitään aikaiseksi viime aikoina, mikä saattaa johtaa blogien lukemisen vähenemiseen, mikä puolestaan ei ainakaan lisää inspiraatiotani. Tästä voikin muodostua eräänlainen noidankehä.

Olen myös miettinyt blogin lopettamista useampaan otteeseen. Vielä en ole sitä tehnyt, koska toivon kovasti, että inspiraation puutos olisi vain väliaikaista. Selailin kuitenkin blogiani taakse päin ja yritin muistella, milloin viimeksi olen oikeasti ollut inspiroitunut jostain, ja tulin siihen tulokseen, etten ainakaan tämän vuoden puolella. Pelkään siis, että tämä vaihe on nyt jäänyt ikävästi päälle.

Olen yrittänyt miettiä, mistä tämä kaikki johtuu. Jotenkin ajoitan inspiraation vähenemisen alkamisen viime syksyyn, jolloin aloitin varsinaisesti väitöskirjan tekemisen (muiden töiden ohella). Tekisi mieli syyttää väitöskirjaa tästä(kin), mutta jotenkin tuntuu, ettei sekään nyt voi aivan pitää paikkaansa. Minulla on ollut tosi rankkoja opiskelu- ja työjaksoja aina blogin aloittamisesta asti, mutta ne eivät ole kukistaneet inspiraatiota kuin hetkellisesti ja lähinnä ajanpuutteen muodossa. Toki olin kovin kiireinen viime keväänä, mikä näkyi kyllä väsymyksenä, mutta jotenkin näen inspiraation puuttumisen erillisenä siitä.

En haluaisi, että elämäni on jatkossa vain väitöskirjaa/töitä, liikkumista (olen jaksanut liikkua oikein mukavasti, joten en näkisi itseäni varsinaisesti masentuneena - siitäkin nimittäin kokemusta löytyy), television katselua ja kotitöitä. Olen aina tykännyt tehdä kaikenlaista luovaa, kuten piirtää, soittaa (silloin kun se vielä oli mahdollista), tehdä käsitöitä, ottaa valokuvia, leipoa, kirjoittaa ja sen sellaista - luovuuden purkamisen tapa vain on vaihdellut päivästä, viikosta, vuodenajasta ja elämänvaiheesta riippuen. Varsinkin tällä hetkellä se, mitä teen työkseni, on niin teoreettista pakertamista, että mielestäni se kaipaisi vastapainoa kaikesta luovasta ja värikkäästä. Miksi siis en innostu asioista niin kuin ennen?

***

Kirjoitin tämän tekstin lähinnä itselleni, mutta koska koko tämä inspiraation puuttumiskysymys liittyy niin läheisesti blogini teemaan ja koko olemassaoloon, halusin julkaista sen täälläkin. Ehkäpä teidän lukijoiden joukosta löytyisi joku, joka on kokenut samankaltaista. Olisiko jollakulla vinkkejä inspiraation takaisin houkuttelemiseen?

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Mökkiloma

Olipa ihanaa taas päästä mökille pitkästä aikaa. Tällä kertaa sain nauttia mökillä olemisesta ruhtinaallisen viikon ajan, koska tänä vuonna minulla oli melkein oikea kesäloma. Monena viime vuonna on täytynyt tehdä ties mitä järjestelyjä töiden kanssa, jotta olen saanut kolme tai neljä päivää vapaaksi mökkireissua varten. Näin ollen tuntuu luksukselta, että sain viettää siellä kokonaisen viikon ja vieläkin loma jatkuu! Säät eivät olleet erityisen ihanteelliset, vaikkakin jos asiasta etsii positiivisia puolia, niin ainakin säästyin kasvimaiden kastelulta. Onneksi sain kuitenkin muutaman auringoisen iltapäivän laiturilla - se kun on ehdottomasti lempipaikkani mökillä (mikä myös näkyy ottamissani valokuvissa).

Kuten aina, otin mökillä kuvia itselleni tärkeistä tunnelmista ja hetkistä. Kuvat toistavat samaa kaavaa vuodesta toiseen, mutta toisaalta niin myös mökkielämä itse. Aina valo on kuitenkin hieman erilainen, auringonlasku hieman eri lailla sävytetty ja itselleni kuvista mieleen tulevat assosiaatiot ovat selvästi erilaisia riippuen kuvausvuodesta. Tämän perustelun jälkeen viitsin julkaista seuraavat kuvat.




 















Viimeiset neljä kuvaa otin viimeisenä iltana. Taivas oli ollut pilvinen monena iltana, enkä ollut saanut ihailla auringonlaskuja laiturilta käsin, mutta viimeisenä iltana taivas kirkastui sateen jälkeen ja sain yhden täydellisen tyynen, vaaleanpunaisen auringonlaskuillan.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Pavlova: uusintakierros

Nyt kun marjakausi on parhaimmillaan, ajattelin tehdä poikkeuksen ja postata uudestaan pavlovan reseptin. Olen tehnyt sitä muutamaan otteeseen viime viikkoina, ja aina se on maistunut taivaalliselta. Erinomaisen helppo ja herkullinen kesätarjottava!


Marjapavlova sitruunarahkatäytteellä
4 annosta / marengin ohje sovellettu Olivian pavlovaohjeesta

Marenki:
2 kananmunan valkuaista
1,25 dl sokeria
1 tl perunajauhoja
loraus sitruunanmehua 

Täyte:
1 prk = 2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (esim. Flora Vanilla) (tai vispikermaa)
1 prk sitruunarahkaa
½ limen mehu

Päälle:
marjoja (mansikoita, mustikoita, vadelmia)
(mintunlehtiä)
(mantelirouhetta)

1. Kuumenna uuni 125-asteiseksi.

2. Erottele kananmunien valkuaiset kulhoon. Vatkaa höttöiseksi vaahdoksi.

3. Lisää puolet sokerista valkuaisten joukkoon vähitellen ja koko ajan voimakkaasti vatkaten. Sekoita perunajauhot lopun sokerin joukkoon. Lisää sokeri-perunajauhoseos valkuaisvaahtoon vähitellen koko ajan vatkaten. Vatkaa seosta, kunnes se on kiiltävän valkoista ja kovaa. Sekoita marenkivaahdon joukkoon sitruunanmehu.

4. Nostele lusikalla marenkivaahtoa leivinpaperille joko yhdeksi isoksi ympyräksi tai neljäksi pienemmäksi ympyräksi. Tee lusikalla marenkitaikinan reunoihin huippuja. Voit myös pursottaa taikinan ympyrän muotoon.

5. Kypsennä uunin alatasolla 1-1 ½ tuntia. Anna marengin jäähtyä ja kovettua rauhassa uunipellillä.

6. Valmista täyte: vatkaa vaniljavaahto ja sekoita sen joukkoon sitruunarahka sekä limenmehu.

7. Kokoa pavlova(t): levitä täytettä marengin päälle, pilko tarvittaessa mansikat ja ripottele kaikki marjat täytteen päälle. Koristele vielä halutessasi mintunlehdillä sekä mantelirouheella. Tarjoile heti.


Muutamia pro-vinkkejä:
  • Uuni ei saa olla liian kuuma, ettei marenki pala.
  • Voit hyvin paistaa marenkia vain noin tunnin ajan: tällöin paksuimpiin kohtiin jää herkullinen tahmea sisällys! Jos taas haluat aivan kuivaa marenkia, paista koko puolitoista tuntia.
  • Flora Vanilla sopii mielestäni tähän paremmin kuin vispikerma, koska se antaa makua (ja on kevyempääkin). Jos käytät vispikermaa, suosittelen lisäämään pari teelusikallista vaniljasokeria!

Yleisesti ottaen olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämä keksimäni sitruunarahkatäyte on sata kertaa parempi, kuin pelkkä kermavaahto + marjat. Toki kermavaahdon rakastajat voivat pitää perinteistä pavlovaa parempana, mutta itse olen aika ylpeä tästä omasta versiostani.

Voi olla, että joudun tekemään pavlovaa vielä mökilläkin... ;)

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Puhtaita makuja Kellohallissa

Huomasin ajat sitten 52 Weeks of Deliciousness -blogin Annen ja White Trash Diseasen Natan mainostavan instagrameissaan Teurastamon Kellohallin Puhtaita makuja -tapahtumaa. Mainitsin asiasta saman tien poikaystävälleni ja asia oli päätetty - sinne oli päästävä. Näin tapahtuman sivuilla sanotaan:

"Landen parhaat maut saadaan kolmeksi päiväksi Helsingin Kellohalliin 3.-5.7.2015. Makujen takana on Glorian Ruoka & Viini -lehden Suomen paras ravintola -yleisöäänestyksen kolme parasta ja mieleenpainuvinta ravintolaa eli Kaskis Turusta, Goto Raumalta ja Köökki Forssasta."

En todellakaan ollut ajatellut blogata tapahtumasta mitään, ja siksi kamerakaan ei tullut mukaan. Paikalle päästyäni innostuin hommasta kuitenkin niin paljon, että oli pakko räpsiä puhelimen kökkökameralla kuvia ja jakaa ne täällä blogissakin. (Laadukkaampia kuvia samasta tapahtumasta  muista blogeista: lauantain illallinen [WTD] ja sunnuntain brunssi [52 Weeks of Deliciousness]!)

 

Meillä oli pöytävaraus lauantain illalliselle, ja ehdimme nauttia Kellohallin terassilla ihanasta ilmasta shampanjalasien kera ennen kuin meidät kutsuttiin pöytään. Tapahtumassa istuttiin isoissa pöydissä - meidän pöydässämme istui kaksi muutakin pariskuntaa - joten fiilis oli tietenkin erilainen kuin kahdestaan ravintolan nurkkapöydässä nököttäessä. Itse tykkäsin ajatuksesta todella paljon - varsinkin kun muutkin ruokailijat olivat ilmiselviä foodieita.

Sitten niihin ruokiin! Pahoittelen vielä kerran kuvien tasoa.


Ensimmäisenä alkuruokana oli Kaskiksen sokerisuolattua lohta, marinoitua kurkkua ja piimä-tillikastiketta. Erittäin hyvä ja raikas aloitus!


Toisena alkuruokana oli ravintola Köökin fasaanimakkaraa ja Forssan perunasalaattia sekä marinoituja sinapinsiemeniä. Annos oli hyvä, mutta koko pöytäseurueemme oli sitä mieltä, että se jäi kuitenkin illan vaisuimmaksi. Omaan makuuni makkara oli ehkä jotenkin tunkkainen? 


Kolmas alkuruoka (?) oli Teemu Laurellin porkkanasta, vuohenjuustosta ja granolasta tehty kaunis annos. Pöytäseurueemme oli yhtä mieltä siitä, että annos oli todella onnistunut - kukaan meistä ei ollut odottanut mitään kovin ihmeellistä nähdessään annoksen nimen listassa, joten yllätys oli todella positiivinen. On aina hienoa, kun kasvisannos osoittautuukin erityisen mielenkiintoiseksi ja maukkaaksi. Omasta mielestäni tämä ja jälkkäri olivat illan parhaat annokset.


Ensimmäinen pääruoka oli Kaskiksen kuhaa, varhaisperunaa ja tilli-fenkoli-hollandaisekastiketta. Kuhan alta löytyi myös palanen silliä, joka toi oman jännän silauksensa annokseen. Itse pidin tästä todella paljon! On yleisesti tiedossa, etten pidä fenkolista - oli se miten trendikästä tahansa - mutta se ei tosiaankaan häirinnyt kastikkeessa. Kiinnitimme poikaystävän kanssa myös huomiota hienoihin lautasiin, mutta jäi vähän epäselväksi, mistä ne olivat peräisin.


Toisena pääruokana oli Teemu Laurellin possunkylkeä, varhaiskaalia ja kirsikkaa. Teemun aiemman annoksen jälkeen odotuksemme tätä annosta kohtaan olivat todella korkealla, mutta emme joutuneet pettymään! Kirsikka sopi yllättävän hyvin annokseen ja piristi sitä kivasti.


Palate cleanserina tarjottiin gin tonicia mehujään muodossa! Kyllä kännyköiden kamerat räpsivät, kun nämä saatiin pöytiin. Mitä enemmän tuota tikkua vedin, sitä enemmän siitä tykkäsin - ihanan raikasta! Pitäisikö itsekin ruveta värkkäämään drinkkejä mehujään muodossa...?!


Illan viimeisenä annoksena oli tietenkin jälkiruoka: ravintola Köökin valkosuklaata, mansikkaa ja kuusenkerkkää. Tuossa piirakassa oli muistaakseni myös raparperia. Suoraan sanottuna annos oli pala taivasta lautasella ja vaikka vatsa olikin täynnä, toivoin, ettei annos loppuisi koskaan! Aivan mieletön lopetus upealle illalle.

Otimme tietysti asiaankuuluvat viinipaketit (minä tosin puolikkaana) ja viinit toivat oman lisänsä illan nautiskeluun. En voi kuin toivoa, että vastaava tapahtuma järjestettäisiin uudestaan! Ensi kerralla haluaisin kokeilla myös brunssia - sen verran hyvältä se Annen kertomana kuulosti.

Satuin samaan kattaukseen WTD-Natan kanssa, ja instagrammailtuamme samoista annoksista muutaman pöydän päässä toisistamme Nata vilkuttikin jo minulle. Illan lopuksi (viinipaketin rohkaisemana) kävinkin vielä häntä moikkaamassa. Olipa hauska tavata bloggari, jonka blogia olen lukenut vuodesta 2011!

Suurkiitokset vielä Annelle ja Natalle tapahtumavinkistä - ilman teitä en olisi siitä kuullut! Aivan mieletön tapa aloittaa kesäloma. :)

Yrttikebakot, jogurttikastike ja tomaattisalaatti

Näin 52 Weeks of Deliciousness -blogissa yrttikebakkojen nimellä kulkevan reseptin, jota halusin testata. Tämä oli varmaan ensimmäinen uusi liharesepti, jota kokeilin ihan itse kasvissyönnin lopettamisen jälkeen - historiallista.


Yrttikebakot, jogurttikastike ja tomaattisalaatti
Ohje: 52 Weeks of Deliciousness
2 annosta

Kebakot:
400 g naudan jauhelihaa
1 dl tuoreita yrttejä silputtuna (esim. basilika, korianteri, ruohosipuli, persilja, timjami)
(2 tl chilihiutaleita)
suolaa ja pippuria

Jogurttikastike:
3 dl turkkilaista jogurttia
1 tl sitruunamehua
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tl suolaa ja mustapippuria
(mintunlehtiä hienonnettuna)
(hunajaa)

Tomaattisalaatti:
4 kpl tomaatteja
1 tl (yrtti)suolaa ja mustapippuria
0,5 tl sitruunamehua
(2 rkl laadukasta oliiviöljyä)
1 kevätsipulinvarsi tai salottisipuli

1. Aloita valmistamalla kebakot: Sekoita kulhossa jauheliha, mausteet ja silputut tuoreet yrtit.

2. Lämmitä paistinpannu keskilämmölle.  Muotoile jauhelihasta pötköjä ja nosta ne paistinpannulle.
Paista kypsiksi, muista kääntää välillä.

3. Valmista jogurttikastike sekoittamalla jogurtti ja mausteet. Nosta jääkaappiin maustumaan.

4. Valmista tomaattisalaatti: Pilkot tomaatit isoiksi lohkoiksi, mausta ja lisää silputtu kevätsipuli. Sekoita oliiviöljy tomaattien sekaan.

5. Tarjoile valmiit kebakot tomaattisalaatin ja jogurttikastikkeen kanssa.


Omasta mielestäni kebakot onnistuivat erinomaisesti, mutta nyt tänne reseptiä kirjoittaessani huomasin, että olin unohtanut chilihiutaleet! Eli näköjään toimii ilmankin, jos ei chilistä satu pitämään (minä kyllä pidän). Jogurttikastikkeen tein ihan ilman mitään ainesmääriä, koska en yleensä tykkää tehdä kastikkeita tarkalla reseptillä vaan maistelemalla aina välillä. Lisäsin omaan versiooni hienonnettua minttua sekä hieman hunajaa. Tomaattisalaattiin taas meillä ei sattunut olemaan kevätsipulin varsia, mutta korvasin sen salottisipulilla. Oliiviöljyäkään en salaattiin laittanut, koska en pidä sen mausta eikä se mielestäni kaivannut sitä. Kebakoiden yrtteinä käytin pääasiassa basilikaa ja korianteria, mutta myös hieman timjamia.

Tein annoksen pienemmillä määrillä kuin ohjeessa, koska meillä sattui olemaan vain vajaat 300 g jauhelihaa (jäi poikaystävän edellisillan burgereista). Tuo määrä riitti hyvin kahdelle kevyeen lomalounaaseen! Vastaavasti kastikettakin oli vähemmän. Ruoka maistui hyvin myös poikaystävälleni, joten aion ehdottomasti tehdä tätä toisenkin kerran! Kiitos reseptistä, Anne! :)

Huomenna suuntaan mökille viikoksi - sääennusteista huolimatta odotan innolla mökkilomaa. Katsotaan, josko saisin vielä jonkun postauksen ajastettua tänään illalla!

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Ravintolassa Kööpenhaminassa

Tässä postauksessa esittelen ravintoloita ja kahviloita, joissa söin Kööpenhaminan reissulla (ks. myös yleistunnelmapostaus). Yleisesti ottaen Kööpenhaminan ruoka oli erinomaista, vaikkakin hinnaltaan melko tyyristä. Noman levittämän skandinaavisen fine diningin vaikutus näkyi myös hyvin vahvasti!

Varoitus: postaus on todella pitkä.

Brunssit ja kahvilat


Brunssi- ja kahvihetkiin suosittelen suuntaamaan Kompagnistræden ja Læderstræden muodostamaan kävelykatuun, joka on täynnä ihania kahviloita ja pieniä putiikkeja.





Saavuimme Kööpenhaminaan aamulennolla, joten suuntasimme heti laukut hotellille jätettyämme kohti Brunssia. Valitsimme paikan ihan näppituntumalla ja arpaonni suosi Spis-nimistä paikkaa (Læderstræde 17). Viltteihin kääriytyneinä nautimme terassilla monipuolisesta brunssista, joka kustansi muistaakseni 129 kruunua (n. 17 e). Brunssiin kuului mehua, leipiä, kylmäsavulohta, makkaraa, pekonia ja munia, jogurttia ja mysliä sekä pannukakkuja hilloineen. Ei jäänyt nälkä!





Jos rakastat juustokakkuja, kuten poikaystäväni, niin suosittelen kokeilemaan Bertels Salonia (Kompagnistræde 5). Valikoima on erittäin kattava ja kokeilemamme mustikkajuustokakku meni saman tien kaikkien aikojen juustokakkujen top kolmoseen! Hauskinta on tietysti syödä kakkua ja juoda kahvia ulkona terassilla ja seurailla kadun elämää, mutta Bertels Salonissa on myös hyvin viehättävät sisätilat, kuten kuvista näkyy.

Lounaspaikat



Yleistä ruokaihmettelyä ja napostelua varten kannattaa suunnata Torvehallerneen (Nørreportin metroaseman vieressä). Ruokahallista löytyy sekä juusto-, liha-, vihannes-, ynnä muita tiskejä, mutta myös kivoja ruokapaikkoja. Me söimme fish & chips -aterian puoliksi pahimpaan nälkäämme, mutta se ei jostain syystä aivan iskenyt omaan makuuni. Sen sijaan aterian kylkeen ottamamme mehut veivät kielen mennessään! Raparperimehu maistui aivan mummoni tekemältä ja omenamehu oli parhaita, joita olen koskaan maistanut. Eli suosittelen erittäin lämpimästi testaamaan, jos tuossa yläpuolella näkyviin pulloihin törmäät!





Oikealla: kolumbialainen kasvisannos

Brasilialainen lihalautanen

Aivan ehdoton paikka Kööpenhaminassa vierailevalle foodielle on Copenhagen Street Food. Kyseessä on suuri halli, joka pitää sisällään ruokakärryjä, baareja ja pitkiä pöytiä penkkeineen. Paikka on auki puolestapäivästä iltakymmeneen ja siellä järjestetään myös kaikenlaista ohjelmaa - katso lisätietoa täältä. Olimme poikaystävän kanssa aivan innoissamme street food -hallista! Ainoa huono puoli oli se, että annokset olivat todella isoja ja näin myös melko kalliita - meidän mielestämme olisi ollut kivempi testata mahdollisimman montaa eri paikkaa pienillä annoksilla. Itse päädyin ensin jakamaan poikaystävän kanssa brasilialaisen mestan lihalautasen. Hieman outo valinta entiseltä kasvissyöjältä, mutta myyjän maistipala tehosi! Annoksen jälkeen olin aivan ähky. Onneksi hallissa oli paljon katseltavaa, joten hetken sulateltuani otin vielä kolumbialaisen vegepaikan annoksen, joka sisälsi papusörsseliä, paistetun munan, raikasta mangosalaattia, riisiä sekä jotain minulle tuntematonta friteerattua kasvista. Onneksi otin tuon annoksen, sillä se oli aivan mahtava! Pisteet kotiin erinomaisesta kasvisannoksesta.

Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisimme varmasti menneet street food -hallille vielä toisen kerran ilta-aikaan. Nyt menimme paikalle pian sen avaamisen jälkeen, joten kaikki paikat eivät olleet auki ja meno hyvin rauhallinen. Voin kuvitella, että halli on omiaan illanvieton aloittelemiseen kaveriporukan kanssa. Ai niin - paikalle on ehkä vähän hankala löytää, mutta jos seuraa Christianshavnin kanaalia, niin jossain kohtaa löytyy kyltti, joka ohjastaa perille. Meillä oli tuona päivänä käytössä pyörät, joten pääsimme paikalle erittäin kätevästi. Jos laitat Google Mapsiin Trangravsvej 14, niin näet, missä tarkempi sijainti on.




Kasvisquiche

Sitruuna-marenkipiirakka
Kun skandinaavinen fine dining alkoi jo vähän tympiä, päätimme suunnata lounaalle Frenchy-nimiseen paikkaan (Hyskenstræde 16). Paikka osoittautui yhden ranskalaismiehen pitämäksi sympaattiseksi brunssi- ja lounaspaikaksi. Itse söin kasvisquichen, jonka mukana tuli salaatti ja herkullinen perunamuusi. Kylkeen lasit rosé-viiniä ja jälkkäriksi sitruuna-marenkipiirakka - olin tyytyväinen. Kuulin heti tarjoilija-kokin aksentista, että hän on ranskalainen, joten juttelin sitten hänelle ranskaksi. Ainakin paikka oli aito! Ainoa harmi tuli siitä, että vasta syötyämme kävi ilmi, ettei kortilla voinut maksaa, minkä vuoksi piti suunnata pankkiautomaatille ja sitten palata maksamaan. Olisin mielelläni kokeillut myös paikan ranskalaista brunssilautasta!

Illallispaikat

Yhtenä iltana suuntasimme Tivoliin kiertelemään tarkoituksenamme illallistaa siellä ja sen jälkeen nähdä paikka iltavalaistuksessa. Tivolissa on hurja määrä ravintoloita, mutta me päädyimme hyvin pitkän pohdinnan ja ravintolasta toiseen kiertämisen jälkeen Nimbs Terrasseen. Tässä kuvia illalliseltamme:



Kasvismenun alkuruoka: perunaa kolmella eri tavalla
Kasvismenun pääruoka

Toisen menun pääruoka / Amuse bouche
Jälkiruoka
Pre-dessert / Amuse bouche

Kuten kuvista näkyy, ruoka oli tyyliltään skandinaavista fine diningia. Kun eteemme lykättiin ensiksi jonkin sortin rapsakoita tikkuja havupedillä, ajattelin heti Nomasta näkemääni dokumenttia. Eipä siinä mitään, hyvähän se on että käytetään paikallisia sesongin raaka-aineita. Ruoka Nimbs Terrassessa oli oikein hyvää, paitsi oma pääruokani, joka kuului kasvismenuun, ei oikein vakuuttanut. En yleisesti ottaen pidä ruuista, joissa pääosassa ovat kypsentämättömät villiyrtit. Muuten ruoka maistui! Tivolin ravintolat olivat tietysti vielä hieman tyyriimpiä kuin muut Köpiksen ravintolat, mutta hintataso huomioiden Nimbs Terrasse oli mielestäni ihan kohtuullinen (kasvismenu 3 ruokalajilla muistaakseni 325 kr eli n. 43 e), varsinkin kun ottaa huomioon aivan ihanan miljöön. Ravintolan ympärillä on laaja terassi, jossa on varmasti upeaa syödä jonakin lämpimänä elokuisena iltana valojen sytyttyä!



Keittiön tervehdys / Alkuruoka

Pääruoka / Jälkiruoka

Ehdottomasti paras ravintolakokemuksemme Kööpenhaminassa oli Höst (Nørre Farimagsgade 41). Paikka on erittäin suosittu, joten myös arki-iltana pöytävaraus on pakollinen. Yläkerrassa on valoisa tunnelma ja yksi huoneista on täynnä viherkasveja - miten pettynyt olinkaan, kun meidät ohjattiin hämyiseen kellariin! Onneksi ruoka korvasi pettymyksen moninkertaisesti. Otimme ravintolan nimikkomenun, joka kustansi 295 kruunua (vajaat 40 euroa) sekä viinipaketin. Kokin tervehdyksineen ja suunraikastajineen ynnä muine ylläreineen menu oli enemmän kuin kattava. En yhtään muista, mitä kaikkea söimme, muistan vain että nautin joka suupalasta! Raaka-aineet olivat tanskalaisia ja kauden mukaan valittuja. Palvelu oli myöskin erinomaista. Täyden kympin ravintolakokemus!

Nimbs Terrassen ja Höstin lisäksi illallistimme Madklubben Bistro-de-Luxessa (Store Kongensgade 66). Otin siellä kyllä kuvia, mutta valaistus oli niin surkea, että en kehtaa tänne kuvia laittaa. Lisäksi kokemus oli pieni pettymys. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta tarjoilu oli kovin huolimatonta, mikä saattoi johtua tarjoilijoiden nuoresta iästä. Lisäksi en pitänyt siitä, että tasting-menun ruuat piti aina jakaa omille lautasilleen - siinähän meni saman tien koko annoksen kauneus. Sinänsä paikassa ei siis ollut mitään vikaa, odotuksemme vain olivat ehkä hieman liian korkealla ja olimme luulleet paikkaa vähän erilaiseksi.

*****

Huh huh! Siinäpä Kööpenhaminan ravintoloita ja kahviloita. Postausta väänsin monena eri päivänä, enkä halua ajatella, montako tuntia siihen meni. Toivottavasti postauksesta olisi hyötyä jollekulle, joka on sinne päin suuntaamassa. Yleinen mielipiteeni on, että Kööpenhaminassa saa todella hyvää ruokaa - joskin siitä joutuu maksamaan hieman enemmän kuin yleensä reissatessa (vertailukohteena Ranska ja Espanja). Skandinaavinen fine dining on yleinen trendi varsinkin hieman paremmissa ravintoloissa, mutta myös rennompaa ruokaa kuten smørrebrødeja ja rød pølsea kaupungista löytyy. Omat suosikkipaikkani olivat selvästi Copenhagen Street Food ja Höst, jotka edustavat kyllä hyvin kaupungin molempia ruokasuuntauksia.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...