Sivut

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Syksyinen tuorepuuro


Alkuvuodesta julkaisin mustikkaisen tuorepuuron reseptin. Silloin vasta harjoittelin tuorepuurohommaa, mutta kesästä lähtien tuorepuuro on ollut vakkariaamupala. Tässä yksi herkullisimmista variaatioista!

Syksyinen tuorepuuro
1 annos

½ banaani
4 rkl kaurahiutaleita
1 rkl chiasiemeniä
(1 rkl turkkilaista jogurttia)
(½ dl herajauhetta)
½ tl kanelia
½ pieni omena
1 dl maitoa
(pakaste)puolukoita

1. Sörssää banaani kippoon haarukalla.

2. Pilko omena mahdollisimman pieniksi kuutioiksi.

3. Sekoita banaanin kanssa kipossa kaurahiutaleet, chiasiemenet, jogurtti, herajauhe, kaneli, omenakuutiot ja maito. Tarkista koostumus: puuron pitäisi olla tässä vaiheessa hyvin löysää. Lisää maitoa tai vettä, mikäli tarpeen.

4. Lisää puuron päälle puolukoita ja laita jääkaappiin yöksi.


Yleensä teen kätevästi samalla kertaa annoksen sekä minulle että miehelle, tai vaihtoehtoisesti yhden annoksen aamuksi ja toisen välipalaksi töihin (koska yhteen annokseen tarvitaan vain puolikas banaani). Puurossa pakollisia ainesosia ovat oikeastaan mielestäni vain banaani, kaurahiutaleet, chiasiemenet ja maito - muita osasia voi muokkailla halutessaan. Heraproteiinilla annoksesta saa tosi hyvin nälkää pitävän; turkkilainen jogurtti puolestaan tuo kermaisuutta. Omaan makuuni puurosta tulee tosi makeaa jo tuolla puolikkaalla banaanilla, ja kirpeät puolukat tasapainottavat sitä hyvin.

Tuorepuuro on ihan paras tapa aloittaa aamu! Joskus harmittaa, kun luulen, että jääkaapissa minua odottaa annos, mutta olenkin unohtanut tehdä sen. Varsinkin maanantaiaamuisin tuorepuuro on ihan life-saver!

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Helsinkiä pakoon



















Noin. Siinäpä muutama kuva kesälomaretkeltä minnepä muuallekaan kuin Hankoon. Laulukurssin kevätmatineassa esitin kappaleen Vadelmavene, mutten ollut koskaan käynyt tuossa maagisessa kesäkaupungissa. Sinne lähdimme siis toiseksi viimeisenä lomapäivänäni meri-ilmaa haistelemaan. Päiväretki oli erittäin miellyttävä ja voin lämpimästi suositella Hankoa kotimaan matkailuun! En pidä erityisemmin hiekkarannoista, mutta sen sijaan pitsihuvilat, hieman rapistuneet puutalot ja pelargoniat ovat mieleeni. Ja hei, miten hieno tuo kuuluisa "kahvi piristää" -kyltti on?! Otinkin pitkästä aikaa vähän enemmän valokuvia.

Aloitimme Hanko-kierroksemme tutustumalla rantakatuihin ja niiden kahvila- ja ravintolatarjontaan. Satamakadulta löytyi punainen puutalorivistö terasseineen ja ravintoloineen. Emme kuitenkaan pysähtyneet kuin vilkaisemaan ruokalistoja, ja jatkoimme matkaa saman lahden reunalla sijaitsevalle näkötornille. Sieltä spottasimme oivallisella paikalla sijaitsevan ravintola Hangon Portin: ravintola on pienellä luodolla venesatamassa, näkymä suoraan merelle. Tornista näimme, että ravintolaan pääsee piskuisella lautalla satamasta, ja pian olimmekin luodolla vatsat kurnien. Olimme tarkistaneet netistä, että ravintolasta saisi moules-frites -annoksia eli sinisimpukoita ranskalaisilla. Haaveilin jo sinisimpukoista ja rosé-lasillisesta meri-ilman puhaltaessa kasvoille kuin Bretagnessa konsanaan, mutta harmiksemme tarjolla olikin vain suppea lounaslista. Paikka osoittautui myös todella kalliiksi, vaikka skagen-vohvelini olikin herkullinen. No, ainakin maisemat olivat kohdallaan, sain kesän ensimmäisen (!!) Aperol Spritzini ja aurinko paistoi!

Lounaan jälkeen lähdimme katselemaan Rantakadulla sijaitsevia pitsihuviloita. Varsinkin vihreän Villa Tellinan fiilis viehätti (jotenkin siihen vaikuttivat parvekkeella kuivumassa roikkuvat pyyhkeet sekä kuistilla kukoistavat punaiset kukat). Rantakadulta suunnistimme kohti "Rakkauden Polkua". Meille jäi hieman epäselväksi, mikä se lopulta oli, koska erityisen rakkaudellisia maisemia emme nähneet ja polkukin oli todella huonosti merkitty, mutta kävelimme mukavan lenkin metsäisessä niemessä, jossa sijaitsee myös Hangon vanha rannikkolinnake. Rakkauden Polku (tai joku polku) johdatti meidät Plagenin uimarannalle, jossa olikin paljon väkeä nauttimassa rantaelämästä sekä Suomen ainoasta (?) vesikarusellista.

Matkalla takaisin kohti keskustaa pysähdyimme yhdessä liikkeessä, jonka myyjä neuvoi meitä katsomaan myös vähän vähemmän tunnettuja paikkoja, kuten Gunnarinrannan kalastajamökkejä. Ennen mökeille suuntaamista kävimme kuitenkin vielä Raatihuoneentorilla sijaitsevassa Alan's Caféssa kahvilla ja kakulla. Kaksi kakkupalaa, kahvi ja smoothie kustansivat yhteensä 8 euroa! Jos lounas oli järkyttävän kallis, niin kahvihetki oli käytännössä ilmainen. Sain myös todeta, että ruotsia ei ihan noin vain puhutakaan, jos siihen ei ole valmistautunut etukäteen, kun minulta kyseltiin reittiä kyseiseen kahvilaan...

Ehkä suosikkikohteekseni Hangossa osoittautui Gunnarinrannan kalastajamökit. Merituuli puhalsi navakasti, rannalla ei ollut ketään muita ja minä kuvasin onnellisena punaisia mökkejä, veneitä ja haalistuneita aurinkotuoleja. Rannalla oli sitä jotain, jota kutsun Tove-tunnelmaksi.

Ensi kerralla täytyy tutustua myös Tulliniemen luontopolkuun, joka sijaitsee samalla alueella kuin historiallinen sotilastukikohta, jonka kautta saksalaiset sotilaat kulkivat toisen maailmansodan aikana. Hauskaa, että pienestä kaupungista riittää toiseenkin vierailukertaan! Ehkä ensi kerralla majoitun ihanassa hotelli Villa Maijassa...

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Lastenvaunukoriste: virkattuja norsuja



Tämän käsityön tein aikaa sitten keväällä, kun kaverini oli odottamassa pientä tyttöä saapuvaksi. Hän oli nähnyt jossain FB-ryhmässä vaunulelun/-koristeen, jossa oli virkattuja norsuja ja pyysi minua tekemään itselleen sellaisen. Pienen googlailun jälkeen selvisi, että norsuja voi tehdä tällä ruotsinkielisen blogin ohjeella. Kun keksin, mitä ruotsinkieliset termit tarkoittivat, oli norsu helppo virkata. Ensin tehdään kumpikin puoli erikseen, sitten korvat, ja kaikki ommellaan paikoilleen. Tämän jälkeen vielä täyttö ja aukon ompelu.


Vaikein osuus vaunukoristeen tekemisessä oli kaiken kokoaminen yhteen. Olin onneksi mitannut kaverini vaunujen leveyden, jotta osasin arvioida, miten pitkä kuminauha helmineen norsujen lisäksi tarvitaan. Kyseisissä vaunuissa ei ollut mitään renkaita tms, joihin nauhan olisi voinut kiinnittää helposti papukaijalukoilla, joten tarvitsin tuollaiset klipsut, jotka tunnen lähinnä lapsuudesta rukkasten kiinnipitämistarkoituksesta. Oli todella hankala saada kuminauha tarpeeksi tiukalle niin, että se on juuri sopivan pituinen. Norsut ovat melko painavia, joten nauhan piti olla sopivalla kireydellä. Tämä tarkoitti helmien lisäämistä ja vähentämistä, testaamista ja taas uudelleen kokoamista... Lopulta onneksi pituus oli sellainen kuin pitikin.


Lankana näissä on jotain kökköä sekoitelankaa, mutta kun norsujen värit oli tilauksessa päätetty enkä löytänyt pinkkiä ja harmaata puuvillalankaa, menin sitten tällä ajatellen, että pääkäyttötarkoitus on kuitenkin vain katsella norsuja. En enää muista langan nimeä, mutta jotain akryylisekoitetta Novitalta tuo on.

Minusta vaunulelusta tuli aika hauska, voisin hyvin tehdä toisenkin tällaisen! Virkkaaminen sujui hurjan nopeasti ensimmäisen kappaleen jälkeen, tuntui että kappaleiden yhteen ompeleminen ja norsun täyttäminen oli paljon aikaavievempää. Näistä norsuista tuli aika isot, joten en laittanut niitä kuin kaksi koko hommaan, mutta pienempänä olisi hauska saada niitä kolmekin roikkumaan. Netissä olen nähnyt myös yhden norsun versioita, joissa on juuri tuollaiseen klipsiin virkattu leveä nauha ja siitä roikkuu yksi norsu - sekin voisi olla hauska vaunukoriste.

En nyt ole kuullut, miten norsut ovat toimineet käytössä, mutta toivottavasti hyvin!

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kukkakaaliwingsit

Ohoi! Täällä sitä vielä ollaan, vaikka blogi ei olekaan päivittynyt. Meinasin kirjoittaa, että olen herännyt viimein talviunilta, mutta näin heinäkuun loppua kohden se kuulostaisi naurettavalta. Sää on kuitenkin ollut niin kylmä, että jotenkin koko ajan olen odottanut, että milloin se kesä kunnolla alkaisi - vaikka kesälomastakin on tällä hetkellä jo reilu puolet käytetty. Lomasta puheen ollen: lomalla on tullut testattua pariakin uutta kukkakaalireseptiä. Tein mökillä vihdoin ja viimein kukkakaalipizzaa (ei jatkoon, ellei löydy jotain todella paljon parempaa reseptiä) ja kotona kokeilin hetki sitten kukkakaaliwingsejä! Hesarin resepti on ollut leikattuna jääkaapin ovessa vaikka kuinka kauan, mutta nyt vasta siihen tartuin. Ja mikä positiivinen yllätys se olikaan!


Kukkakaalisiivet
resepti: HS / Kiusauksessa -blogi

1-2 kukkakaalia (reseptin mukaan yhteensä 1,4 kg, itse käytin n. 1 kg) 
3 kananmunaa 
1½ dl korppujauhoja 
1½ tl suolaa 
1 tl savupaprikajauhetta 
½ tl mustapippuria

Glaseeraus:  

1 dl ketsuppia 
2 rkl voita 
2 tl sriracha-chilikastiketta 
½ rkl soijakastiketta 
1 tl nestemäistä savuaromia (liquid smoke) 
1 tl dijoninsinappia

1. Erottele kukkakaalit suupalan kokoisiksi kukinnoiksi.

2. Vatkaa kulhossa munien rakenne rikki. Laita toiseen kulhoon tai lautaselle korppujauhot. Sekoita niihin suola, savupaprikajauhe ja mustapippuri.

3. Kasta kukkakaalin kukinnot ensin kananmunaan, sitten korppujauhoseokseen. Nosta leivitetyt kukkakaalit leivinpaperilla vuoratulle pellille. Paista 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.


4. Valmista kukkakaalien paahtuessa myös niiden glaseeraus. Mittaa kaikki glasyyrin ainekset pieneen kattilaan, kuumenna ja keitä hiljalleen poreillen ilman kantta noin 5 minuuttia, kunnes seos on hieman paksuuntunut.

5. Ota kukkakaalit uunista ja kaada glaseeraus niiden päälle. Sekoittele, jotta kukkakaalit maustuvat kauttaaltaan. Tässä kannattaa käyttää apuna silikonisutia.

6. Jatka paistamista vielä noin 5 minuuttia, kunnes glaseeraus on ottanut hyvin kiinni kukkakaaleihin ja pinta on saanut kauniin värin.

7. Tarjoile lämpiminä (TAI viilenneinä - omaan suuhuni "siivet" olivat hyviä myös jäähtyneinä).


Reseptiin kuuluisi myös sinihomejuustodippi, mutta koska vihaan sinihomejuustoa, en testannut sitä. Jos olet kyseisen juuston ystävä, tsekkaa dippikastikkeen resepti täältä.

"Siivet" olivat suurmenestys sekä omasta että (lihaa syövän) poikaystäväni mielestä! Muna-korppujauhokäsittely varmisti rapsakan pinnan ja srirachalla maustettu glasyyri oli mukavan tulista. Meille riitti 1 suuri kukkakaali ohjeen 1,4 kg:n sijasta, eikä uunipellille olisi enempää sopinutkaan. Söimme kukkakaaliwingsejä lohen ja uusien perunoiden kanssa, joten niitä jäi runsaasti yli. Muutama tunti myöhemmin siivet olivat kuitenkin kadonneet jonnekin...

Suosittelen tätä reseptiä kaikille, jotka haluavat kokeilla jotain uutta ja herkullista (ja terveellistäkin!) naposteltavaa!

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Mustikkainen tuorepuuro

Olen kyllä jo aikaa sitten kuullut tuorepuuroista ja nähnyt niiden reseptejä blogeissa ja lehdissä, mutta nyt vasta tulin itse kokeilleeksi tuorepuuron tekemistä. Kätevää näissä overnight oatseissa on se, että aamulla ei tarvitse tehdä muuta kuin laittaa puuro kippoihin ja hieman koristeita päälle.


Mustikkainen tuorepuuro
kahdelle

1,75 dl kaurahiutaleita
1 prk rahka-jogurttia (Lidlistä)
2 dl mantelimaitoa
2 rkl chia-siemeniä
2 dl (pakaste)mustikoita
ripaus kanelia ja jauhettua vaniljaa
(hunajaa)
banaani

1. Sekoita kaurahiutaleet, rahka-jogurtti, mantelimaito ja chia-siemenet sekaisin isossa kulhossa. Sekoita joukkoon myös mustikat, mutta säästä osa puuron päälle laitettavaksi.

2. Mausta kanelilla ja vaniljalla (ja halutessasi hunajalla) ja laita puuro yöksi jääkaappiin.

3. Aamulla jaa puuro kahteen kulhoon ja asettele päälle viipaloitu banaani ja loput mustikat.


Nämä puurot nautimme poikkeuksellisesti sängyssä sunnuntaiaamuna. En yleensä ikinä tarjoile aamupalaa sänkyyn, koska leivän- tms. muruset sängyssä olisivat katastrofi. Nämä puurot sai kuitenkin syötyä tosi siististi ja tiesin, että poikaystävä ilahtuu sänkyyn kannetusta aamiaisesta, joten tein poikkeuksen sääntöön. ;)

Tuorepuuroahan voi tuunata halunsa mukaan ja monet netistä löytyvät ohjeet ovatkin vain suuntaa antavia. Tässä reseptissä voisi esimerkiksi korvata mantelimaidon tavallisella maidolla ja rahka-jogurtin tavallisella jogurtilla, mustikat mansikoilla/puolukoilla jne. Halusin kuitenkin kirjata tämän tietyn version ylös, jotta muistan, mitä tarkalleen tein. Mielestäni puuro oli aika onnistunut varsinkin rakenteen puolesta, mutta ensi kerralla laittaisin mukaan ehkä vielä enemmän mustikoita ja banaaniakin voisi sörssätä joukkoon makeutukseksi.

Oletko sinä jo kokeillut tuorepuuroja? Mikä on sinun suosikkireseptisi?

ps. Kamera ei suostunut käynnistymään sunnuntaiaamuna, joten otin nämä kuvat puhelimella - mutta ihan hyviltähän ne näyttävät?

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Ekat junasukat

Vuoden ensimmäinen käsityö on saatu valmiiksi ja annettu eteenpäin! Mielestäni tämä lupaa hyvää vuodelle 2017.


Tein kaverin vauvalle lankavarastojen kätköissä lymyilleestä valko-vaaleanpunaisesta Pirtelö-langasta junasukat ja -lapaset. En ollut aiemmin tehnyt junasukkia, joten tämä oli ihan kiva kokeilu. Taka-ajatuksena oli, että nämä olisivat testikappaleet Suomi 100 -vauvansukkakeräykseen. Keräyksen Facebook-sivuilla sanotaan, että sukkien terän pituus voisi olla 9-10 cm. Näihin sukkiin tuli 10 sentin terä ja ne tulivat 1,5 kk:n ikäiselle, tosin hyvin pienikokoisena (alle 3 kg) syntyneelle vauvalle ja ne olivat vielä tässä vaiheessa ihan jätti-isot! Olin kyllä varautunut tähän ja onneksi tuo Pirtelö sopii hyvin vaikka kesälle, sillä se on bambu-viskoosia.




Myös varren pituuden puolesta sukat olivat tosi reilut, mutta eipä se varmaan haittaa kun tarkoitus on kuitenkin, että sukat tulevat lahkeiden päälle. Lapaset ne vasta jättimäiset olivatkin... Neulomuksia viedessäni mittasin huvikseni vauvan jalkaterän pituuden ja se oli 7 cm, vaikka vauveli olikin syntymän jälkeen kasvanut kuulemma jo hurjasti! Tosi vaikea itselle kuvitella vauvan mittasuhteita ja kokoa kun en ole usein ollut tekemisissä vauvojen kanssa. Ja näköjään heitäkin on hyvin erikokoisia.

Hauska fakta: vauva on sama, jonka äidille tein vaippakakun joulukuussa, ja joka siis syntyi heti vauvakutsuja seuraavana päivänä. :)

Seuraavaksi Suomi-sukkien kimppuun!

lauantai 31. joulukuuta 2016

2016


Somessa ja mediassa yleisemmin on pyörinyt meemejä ja artikkeleita siitä, miten tämä vuosi on ollut hirvein miesmuistiin. Kieltämättä kaikenlaista ikävää on tapahtunut tämänkin vuoden aikana. En nyt kuitenkaan halua kommentoida maailman tapahtumia, vaan teen ihan itseäni varten pienen vuosikatsauksen omaan elämääni. Kuvituksena on omia lemppareita Insta-tililtäni.


Pakko sanoa, että myöskään henkilökohtaisella tasolla 2016 ei jää mieleeni huippuvuotena. Tästä on syyttäminen töiden määrää: kun tekee kolmea eri työtä ja haluaa hoitaa ne kaikki mahdollisimman hyvin, kaikelle muulle elämälle jää hirveän vähän voimavaroja. Tästä konkreettisena esimerkkinä se, että olen lukenut tänä vuonna kolme (3) romaania vapaa-ajallani. Kolme! Lukeminen on kuitenkin sellainen asia, mistä pidän, joten on surullista, että aikaa ja voimia ei ole ollut enempään. No, onneksi kaikki lukemani kirjat olivat hyviä ja olen iloinen, että ne luin: Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät, Gillian Flynnin Kiltti tyttö ja Juha Itkosen Seitsemäntoista.



Keväällä sain tarpeekseni vanhasta asunnostamme, kun keittiöstä paljastui pikku vesivahinko, ja rupesimme vauhdilla etsimään uutta asuntoa. Kriteerit olivat korkeat, joten asunto ei löytynyt saman tien, mutta kesän aikana kuitenkin. Heinäkuun lopussa sanoimme hyvästit vanhalle asunnolle ja muutimme uuteen kotiin. Se onkin ollut varmasti yksi positiivisimpia asioita tänä vuonna: uusi koti on paremmassa kunnossa, rauhallisemmalla paikalla ja hieman tilavampi kuin entinen - viihdyn täällä erinomaisesti. Asuntoprojekti oli siinä mielessä jännittävä, että en itse päässyt uuden kotimme näyttöön, vaan poikaystäväni joutui tekemään päätöksen yksin. Kaikki kaverini sanoivat, etteivät voisi luottaa noin paljon toiseen, mutta minulle se ei ollut ongelma, kenties jopa helpotus. Ja hyvinhän siinä kävi!


On harmillista, etten ole ehtinyt viettämään niin paljon aikaa läheisten kanssa kuin olisin halunnut. Siksi yksittäiset kahvihetket siskon ja kavereiden kanssa ovat olleet sitäkin tärkeämpiä, ja olen usein tallentanut ne puhelimen kameralle.


Kuten tuli lukemisen suhteen mainittua, harrastuksille on ollut vielä vähemmän aikaa kuin parina aiempana vuotena. Kesällä päätin kuitenkin vakaasti, että ihmisen täytyy harrastaa jotain. Niinpä ilmoittauduin alkusyksystä työväenopiston laulukurssille! Se on ollut siinä mielessä hauska harrastus, että se on tuonut musiikin takaisin elämääni. Mutta ah miten vaikeaa laulaminen(kin) on! Idean laulamisesta sain itse asiassa toisesta uudesta, epävirallisesta harrastuksestani: karaokessa käymisestä. Olen käynyt viime keväästä asti säännöllisen epäsäännöllisesti yhden kollegani kanssa karaokessa laulamassa. Itselleni ei ollut tullut mieleen, että karaokeen voisi mennä maanantai-iltapäivällä, kun baarissa ei ole ketään ja juomaksi ottaa kokiksen, jonka voimalla sitten lauletaan vuoron perään pari tuntia. Miten hauskaa!


Jopa kynsien lakkaaminen on jäänyt todella vähälle tänä vuonna. Toisaalta, jos kynsiä ei lakkaa koko ajan, huomaa lakan paremmin silloin kun sitä on ja silloin se tuntuu jotenkin erityiseltä. (Näin niitä asioita käännetään positiiviseen kulmaan...)


Matkojakaan ei tullut liiemmin tehtyä, paitsi työn merkeissä yksi parin viikon konferenssireissu Ranskaan. Onneksi pääsin kuitenkin nyt joulukuussa käymään muutaman päivän minilomalla Berliinissä ystävääni tapaamassa ja joulumarkkinoilla käymässä. Samalla reissulla ystäväni K opetti minulle hieman valokuvausjuttuja ja innostuin siitä taas enemmän. Kävin joulukuussa myös yliopiston Photoshop-kurssin, mikä entisestään innosti kuvien pariin. Toivottavasti otan ensi vuonna enemmän valokuvia, siis ihan oikealla kameralla enkä vain kännykällä!


Kaikesta vapaa-ajan epäaktiivisuudesta huolimatta tämä oli ihan hyvä vuosi. En nimittäin potenut huonoa omaatuntoa tekemättömistä käsitöistä, lukemattomista kirjoista tai lakkaamattomista kynsistä, vaan hyväksyin, että tilanne on nyt tämä. Joka tapauksessa olen päättänyt, että 2017 on muutoksen vuosi. En aio asettaa itselleni suuria paineita itseni kehittämisestä (kuten usein olen vuoden vaihtuessa tehnyt), vaan tavoitteeni on, että ensi vuoden aikana saan alulle sellaisen muutoksen töitteni suhteen, joka mahdollistaa pitkällä tähtäimellä vapaa-ajan ja siten harrastusten lisäämisen.

Tervetuloa 2017!

perjantai 30. joulukuuta 2016

Ensimmäinen vaippakakku ikinä


Sain tänä syksynä ensimmäistä kertaa kutsun vauvakutsuille eli baby showereille. Koko konsepti on ollut minulle mysteeri ja kaikki mitä siitä tiesin, perustui Sinkkuelämää-sarjaan. Vaippakakku oli konseptina tuttu ja näinkin kutsussa tilaisuuden pieneen DIY-projektiin. Näin ollen tarjouduin tekemään juhliin vaippakakun.

Lähdin projektiin tietysti googlaamalla. Vaippakakun kokoamisen perusidea löytyi K-Ruoka-sivuilta. En lähtenyt kuitenkaan leikkimään liimapyssyn kanssa, vaan ajattelin, että kyllä se kakku koossa pysyy ilmankin.


Lähdin siis liikkeelle siitä, että rullasin yhden paketillisen vaippoja rulliksi ja sidoin ne kuminauhoilla.


Seuraavaksi asettelin rullat kahteen kerrokseen pahvialustan päälle ja solmin näin muodostuneet tasot tiukasti naruilla yhteen. Ylemmän kerroksen keskelle leikkelin pahvinpalasta tuollaisen tukipylvään, koska ylimmäksi tuli sellainen pupu, jolla ei ollut vartaloa vaan se oli sellainen turvaliina. (En tiedä termejä, koska aivan lähipiirissäni ei ole lapsia! :D)

Sitten sidoin silkkinauhaa peittämään kuminauhat ja narut, leikkasin pahvialustasta yli tulevat osat, asettelin pupun koko komeuden päälle ja koristelin paketin asettelemalla sinne tuttipullon, tutin ja puhdistusliinoja. Viimeiseksi laitoin kakun sellofaaniin, jotta se pysyisi kasassa ja saisin kakun kätevästi kuljetettua vauvajuhliin.




Googlen kuvahausta löytyy vaikka mitä vaippakakkuideoita, varsinkin noiden oheiskoristeluiden osalta vain mielikuvitus on rajana.


Kakkua oli hankala kuvata sellofaanissa, joten tuo ei nyt kovin kummoiselta näytä, mutta itse olin ihan tyytyväinen lopputulokseen, olihan tämä kuitenkin ensimmäinen vaippakakku, jonka tein ja näin oikeassa elämässä! Vauvakutsutkin olivat menestys, sillä vauva ei malttanut odottaa, että pääsee kokeilemaan hienoja lahjoja ja päätti tulla maailmaan heti kutsuja seuraavana päivänä!<3

Loppuun kerrottakoon vielä, että poikaystäväni ei tiennyt, ettei vaippakakku ole mikään syötävä kakku. Asia selvisi hänelle, kun näki olohuoneen lattialla puolivalmiin vaippakakun - "aa, se olikin vaippakakku!" :D
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...