Sivut

lauantai 31. tammikuuta 2015

Tammikuun kuulumisia

Tammikuu 2015 on ollut kyllä järkyttävän huono kuukausi bloggaamisen suhteen. Onneksi muilta osin se on ollut varsin onnistunut! Ajattelin tehdä nyt pienen kuulumistäytepostauksen instagramkuvieni avulla, koska valoa on edelleen niin vähän etten saa kunnolla kuvattua paria tekemääni käsityötä. (Varsinkin toinen niistä on sellainen, etten halua esitellä sitä rakeisena, koska olen siitä niin ylpeä!)


Kevään tsemppilauseenani toimii A Beautiful Mess -kalenteristani bongattu Theodore Rooseveltin sitaati "Believe you can and you're halfway there." Tämä viittaa erityisesti jatko-opintoihin liittyviin asioihin.


Koko aikaa en ole opiskellut tai tehnyt töitä, vaan olen jopa ihan nauttinut elämästä - esimerkiksi blogiproseccolla. Tätä sinisessä pullossa myytävää proseccoa on ylistetty ties missä blogeissa ja jouduin jälleen kerran blogimainonnan uhriksi. Tuomio: hyvää, tosin mun mielestä suunnilleen kaikki kupliva on hyvää... Vaikka viini on extra dry niin suutuntuma ei ole sellainen pisteliään kuiva, vaan oikein mukavan pehmeä! Eli tykkäsin. Pullosta saa vielä hyvän kukkamaljakonkin!


Kuukauden paras yllätys: poikaystävän tilaama Manny the Frenchie -tyyny!! Siellä se odotti minua sängyn päällä yhtenä iltana. Olin haaveillut kyseisestä tyynystä jo pitkään, koska olen suuri Manny-fani, mutta tyynyt olivat aina loppu verkkokaupasta. Nyt poikaystävä oli kärppänä tilaamassa ja sain aivan ihanan yllärin!

(Jos et tiedä kuka Manny the Frenchie on niin katso Instagram-tili manny_the_frenchie tai nettisivut http://www.mannythefrenchie.com/. Omasta mielestäni hän on ehkä söpöin ranskis ikinä!)


Pari viikkoa sitten järjestimme lautapeli-illan siskon luona. Kävimme myös hakemassa pizzat Nyt-liitteen kehumasta Navetta-pizzeriasta Jumalan selän takaa Jollaksesta. Hyvää oli, mutta voi pyhä jysäys paikka oli kaukana kaikesta.



Tampereella käydessäni K:n luona hän opetti minua tekemään sushia! Jo heti seuraavalla viikolla kävin Vii Voanissa Hakaniemessä hakemassa tarvikkeet ja perjantai-illan väsäsimme sushia poikaystävän kanssa. Tappiot: yksi käyttökelvottomaksi poltettu kattila. Voitot: paljon hyvää sushia.


Viimeisempänä, vaan ei vähimpänä: ostin tänään ihanan sekavärisen kimpun K-kaupasta kuudella eurolla! Tulppaaniaika on täällä!

Seuraavaksi lakkaan kynnet ja odottelen ystävää saapuvaksi juustofondue-iltamaan. Vois mennä huonomminkin!

ps. Taisin joskus kirjottaa, etten tykkää tälläisistä instapostauksista... No nyt ei valitettavasti parempaakaan ole tarjolla, mutta näköjään pilkka osuikin omaan nilkkaani! :D

lauantai 24. tammikuuta 2015

Helppo pinaattilasagne

Vietin tänään laatuaikaa oman itseni kanssa, kun poikaystäväni oli vanhempiensa luona käymässä. Niinpä tein lenkin merenrannassa ja sen jälkeen itselleni ruokaa, jota oli jo pidempään tehnyt mieli. Tätä seurasi vielä ystävänpäiväkorttien askarteluhetki kahvikupposen kanssa (hah, kerrankin olen ajoissa korttien kanssa!). Kerrassaan mainio lauantaipäivä, etten sanoisi!

Minun oli tosiaan jo pidempään tehnyt mieli lasagnea, mutten ollut saanut aikaiseksi tehdä sitä. Nyt sitten kokeilin uutta reseptiä, jonka totesin toimivaksi. Resepti löytyi Valiolta, mutta kuten yleensä, muokkasin sitä hieman.

(Pahoittelut kuvista - lasagne ei ole mikään maailman kuvauksellisin ruoka...)


Helppo pinaattilasagne
noin 4 annosta / alkuperäinen ohje Valio

2 sipulia
1-2 valkosipulin kynttä
2 pussia pakastepinaattia
öljyä paistamiseen
1 tlk yrttimaustettua tomaattimurskaa (esim. basilikalla maustettua Muttia)
1 prk maustettua ruokakermaa oman maun mukaan (esim. Valio Crea 3 sipulia tai 3 juustoa)
1 kasvisliemikuutio
1 dl soijarouhetta
mustapippuria myllystä
150-200 g juustoraastetta
(pinaatti)lasagnelevyjä

1. Kuori ja pilko sipulit hienoksi. (Jos haluat oikaista, voit ostaa pakastesipulia, joka on valmiiksi pilkottu.)

2. Kuullota sipulia öljytyllä pannulla noin 5 minuuttia. Lisää sen jälkeen pinaatti mukaan.

3. Siirrä hautunut kasvisseos kattilaan ja kaada mukaan tomaattimurska, ruokakerma, kasvisliemikuutio ja soijarouhe. Anna seoksen kiehahtaa. Sekoittele voimakkaasti, että liemikuutio sekoittuu mukaan. Mausta seos mustapippurilla.

4. Kaada voidellun uunivuoan pohjalle noin 1/4 kasviskastikkeesta. Lado päälle lasagnelevyjä ja niiden päälle juustoraastetta. Tämän päälle jälleen kastiketta ja niin edelleen. Jätä päällimmäiseksi kerrokseksi kasviskastike. Huom! Säästä osa juustosta pinnalle ripoteltavaksi.

5. Paista lasagnea 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Tämän jälkeen lisää juustoraaste lasagnen päälle ja paista vielä 225-asteisessa uunissa 10 minuuttia.


Lisäsin Valion reseptiin soijarouheen ja liemikuution. Soijarouhe imee hyvin itseensä kosteutta ja tuo proteiinia ruokaan. Kaupassa ei harmikseni ollut 3 juuston ruokakermaa, joten otin vastaavaa 3 sipulilla maustettuna ja sekin toimi hyvin. Noita maustettuja ruokakermoja on nykyään vaikka mitä, joten voi valita suosikkinsa ja käyttää sitä.

Jos haluaa välttää tiskiä, voi sipulit ja pinaatit kuullottaa saman tien kattilassa, jossa kasviskastikkeen valmistaa, mutta mielestäni kuullottaminen yleisesti on helpompaa paistinpannulla kuin kattilassa ja varsinkin jäisten pinaattipalleroiden kanssa pannu toimii paremmin.


Mitäs muuta? Omien lempimausteiden käyttäminen on tietenkin sallittua! Tuo liemikuutio nyt vain on helppo tapa maustaa kasvisruoka. Itse käytän Reformin luomukuutioita, joiden ainesosaluettelossa ei ole mitään epäilyttävää.

Hyvin maistui lasagne, varsinkin kun sitä edelsi kävelylenkki viimassa merenrannassa! Tämä lasagne on myös aika helppo ja nopea tehdä, joten se sopisi hyvin myös arkiruuaksi.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Vuoden eka kirpparilöytö ja ihana Tampere

Viime vuonna kävin kirppareilla vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Valtterin lopettamisen jälkeen ei jotenkin ole ollut motivaatiota lähteä ryysimään Kattilahallille tai muille kirppareille. Tykkään eniten käydä nimenomaan kirppareilla, jonne myyjät tulevat itse myymään romppeitaan - se mahdollistaa tinkimisen, mutta myös helpottaa erottamaan jyvät akanoista (vinkki: katso myyjän omaa tyyliä ja kokoa - siten löytyy helpoiten itselle sopivan kokoisia ja tyylisiä vaatteita!). Jotenkin en ole osannut etsiä Helsingistä hyviä itsepalvelukirppareita, vaikka niitäkin toki löytyy. Näin ollen oli hauskaa päästä Tampereelle muuttaneen K:n kanssa tutkimaan Mansen kirppareita.

Vuoden ensimmäinen kirpparilöytö tehty:



Eccon nahkaiset rusettikorkkarit! Hintaa oli huimat yksi euro, joten nämä lähtivät mukaani - varsinkin kun kengät istuivat täydellisesti jalkaani. Kenkiä on selvästi käytetty paljon, koska kenkien sisäpinta on kulunut jonkin verran, mutta jostain syystä pohjat ja korkolaput ovat aivan priimat. Se, että kenkiä on käytetty ahkerasti, on vain hyvä juttu, sillä nahka on pehmentynyt ja korkkarit ovat hurjan mukavat jalassa. Nyt vain odottelen, että pääsisin käyttämään niitä!


Tampereella oli muutenkin mukava käydä, sillä olen käynyt siellä viimeksi joskus lapsena jonkun Särkänniemi-reissun yhteydessä. Tässä muutamia vinkkejäni Tampereelle kämäisin puhelinkuvin varustettuna.


Café Europa on ihan täydellinen lauantaiaamun kahvi- ja höpöttelytuokiolle. Paikan sisustus on jotain aivan mieletöntä, enkä edes yrittänyt saada sitä tallennettua surkealla puhelimen kamerallani. Vanhoja eriparisia huonekaluja, värikkäitä puulattioita ja tapetteja - tajuatte varmaan idean? Paikka toimii myös iltaisin hengailupaikkana (tosin viikonloppuisin kuulemma on tupaten täyttä) ja sieltä saa kahvin lisäksi drinkkejä ja muuta juotavaa sekä purtavaa.


Kuopus mainostaa itseään lastenvaatteiden karkkikauppana, ja sitä se onkin! Aivan mielettömiä kuoseja ja värejä lapsille. Luojan kiitos en vielä ole niin pahasti höpsähtänyt, että ostelisin lastenvaatteita tulevalle lapselleni, jota siis ei nyt varmaan vielä muutamaan vuoteen ole tulossa. Houkutus oli kyllä kova!


Ojakadulla sijaitseva Vohvelikahvila oli Tampereen agendallani jo etukäteen, sillä olin lukenut siitä tamperelaisblogeista ja halusin ehdottomasti päästä maistamaan vohveleita. Tampereen pienimmässä kivitalossa sijaitseva Vohvelikahvila tarjoilee sekä suolaisia että makeita vohveleita, mutta koska olimme K:n kanssa mättäneet mahamme täyteen Tampereen kansallisruokaa (ei mustaamakkaraa vaan chicken wingsejä!), tyydyimme perinteisiin mansikkahillo+kermavaahto-vohveleihin. Ai että oli hyvää ja ihanan tunnelmallinen, vanhanaikainen paikka!


Summa summarum: Tampere, olit ihana! Toivottavasti näemme pian uudelleen.

lauantai 17. tammikuuta 2015

Sallittu suklaamousse

Hei ja hyvää tammikuuta! Vuosi on ylläripylläri alkanut omalta osaltani erittäin kiireisesti, joten en ole ehtinyt blogien ääressä aikaa viettämään. Yhtenä iltana kokeilin kuitenkin Yummy Bakerin synnitöntä avokadomoussea ja sain jopa kuvattua aikaansaannokseni tänne blogiinkin. Tässä siis hieman terveellisemmän suklaamoussen ohje!


Avokado-suklaamousse
2 annosta
alkuperäinen resepti Yummy Baker / HS 

1 iso avokado (tai 2 pientä)
1 banaani
2,5 rkl kaakaojauhetta
0,3 tl suolaa
0,5 tl vanilja-aromia
0,5 tl pikakahvijauhetta
lisäksi makeutusta hunajasta, steviasta tai sokerista

1. Kuori avokado ja poista sisältä kivi.

2. Kuutioi avokado sekä banaani ja soseuta muiden ainesten kanssa blenderissä tai sauvasekoittimen avulla.

3. Tarkista maku ja lisää halutessasi makeutta hunajasta, steviasta tai sokerista. Anna viilentyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua.


Ei tuo nyt ehkä ihan ole oikean suklaamoussen vertaista, mutta aika jännä reseptikokeilu kuitenkin! Itselleni tuli mieleen Jacky makupala -vanukkaat lapsuudesta. :D Poikaystävälle taas ei tuo koko kipollinen maistunut ja mousse onkin aika tuhtia tavaraa. Avokado tekee koostumuksesta todella pehmeän, se on kyllä sitten mainio kasvis (hedelmä?). Käytin tosiaan mousseen kaksi pientä avokadoa ja makeutusta laitoin kyllä aika reilusti lisäämällä hieman hunajaa, muutaman pisaran nestemäistä steviaa ja hiukan tavallista sokeria.

Hmm, tuli muuten mieleen, etten ole tainnut jakaa ylivertaista ranskalaisen suklaamoussen reseptiäni täällä blogissa - täytyy siis tehdä sitä joku päivä kameran kanssa! Onneksi päivät pitenevät koko ajan ja jossain vaiheessa on mahdollista saada kunnollisiakin kuvia - alkaa tämä pimeys pikku hiljaa riittämään.

maanantai 29. joulukuuta 2014

Vuoden 2014 lempparikynnet

Vuosi 2014 lähestyy loppuaan ja siksi halusin tehdä jonkinlaisen "vuoden 2014 suosikit" -postauksen. Olen tänä vuonna lakkaillut kynsiäni melko ahkerasti ja niistä blogissakin kertonut, joten päädyin kynsiaiheeseen. Tässä siis tämän vuoden omat kynsisuosikkini! Kynnet ovat aikajärjestyksessä vuoden alkupäästä lähtien.


Something blue, something blingy


Karkkikynnet (viikon väriterapia 48)


Peach & Gold


Minttuisaa


Galaksikynnet, osa 2


Väri-inspiraatio! (viikon väriterapia 59)


Liukuväriä (viikon väriterapia 60)


Kimallusta harmauteen


Sellaisia kynsiä vuonna 2014! Mitkä näistä olivat teidän suosikkejanne?

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

DIY-joululahjoja

Kovin montaa itsetehtyä joululahjaa en tänä(kään) vuonna ehtinyt tekemään, mutta muutaman kuitenkin.



Äidille tein Nallen koivulangasta perusvillasukat. Ongelmanani villasukkien kanssa on se, että aina meinaa tulla liian löysää, vaikka nytkin käytössä olivat kakkosen puikot. Ajattelin, että äiti voisi pitää sukkia yösukkina, jos ne muuten olisivat liian lörpöt, mutta onneksi sukat loppujen lopuksi vaikuttivat sopivilta.

Luontopolku-sarjan koivulangan olin löytänyt joskus Novitan myymälästä alesta ja ajattelin heti, että lanka on ihan äidin näköinen ja että siitä pitäisi tehdä äidille joululahjasukat. En ehtinyt tehdä sukkia viime jouluksi, mutta nyt ne vihdoin pääsivät pukin konttiin! :D



K:n kanssa väkersimme yhtenä päivänä sytytysruusuja kananmunankennoista ja vanhoista kynttilöistä. Löysin ruusuille kivat vihreät lasipurkit Tarjoustalon alehyllyltä ja annoin niissä ruusuja anoppilaan ja isälleni mökille vietäväksi. En ollut ennen tehnyt sytytysruusuja ja se osoittautui hauskaksi puuhaksi - tosin kyllä siinä sai aikaakin menemään. K oli äitinsä kanssa varastoinut koko vuoden ajan kananmunakennoja juuri tähän tarkoitukseen, joten materiaalista ei ollut pulaa! Mielestäni aika mainio tapa kierrättää kennot ja vanhat kynttilänpätkät. Toivottavasti ruusut toimivat käytössä niin kuin niiden pitäisi!

Lisäksi annoin itse tekemääni piparminttusuklaata, josta jo postasinkin aiemmin. Jospa ensi vuonna saisi vähän enemmän tehtyä lahjoja pukinkonttiin ihan itse - samalla voisi yrittää pienentää lankavuortakin...

maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulukynnet 2014


Enpäs sitten jäänytkään vielä joulutauolle, koska halusin vielä näyttää tämän vuoden joulukynteni. Viime joulun kynsissä oli vihreää ja kultaa, tänä vuonna kultaista yhdistettynä karkkitangon inspiroimiin väreihin.


Käytetyt lakat:

- pohjalla Dermosilin lakka Summer glow
- punaiset pisteet Inglotin lakka 805
- valkoiset pisteet Mavalan White (49)


Hieman huvittavaa, että tuo pohjalakka on nimeltään summer glow - mutta minun mielestä se kyllä sopii vähintään yhtä hyvin jouluun kuin kesään! Nyt sitten vain toivotaan, että lakkaukset kestävät pyhien yli. Ehkä kuitenkin parasta pakata korjaussetti mukaan...

Vielä kertaalleen hyvät joulut minulta teille!
Nauttikaa ja rentoutukaa.

Viime hetken resepti: piparminttusuklaa


Jos joltakulta vielä puuttuu jokin jouluaaton herkku tai pieni vieminen, niin tässä superhyvä piparminttusuklaan resepti!


Piparminttusuklaa
(alkuperäinen resepti Kinuskikissan kirjasta)

150 g polka-karkkitankoja
200 g tummaa suklaata
2 dl kuohukermaa
3 dl sokeria
100 g voita

1. Vuoraa neliskanttinen, reunallinen vuoka (noin 20 x 20 cm) leivinpaperilla.

2. Murskaa piparminttukarkit rouheeksi morttelilla, veitsellä tai tehosekottimella. (Oma blenderini jumittui, joten käytin suosiolla morttelia.)

3. Rouhi tumma suklaa.

4. Mittaa teräskattilaan kuohukerma, sokeri ja voi. Keitä sekoitellen 10 minuuttia.

5. Ota kattila pois liedeltä ja rupea vatkaamaan seosta sähkövatkaimella pienellä teholla. Lisää rouhittu suklaa pienissä erissä samalla koko ajan vatkaten. Vatkaa, kunnes seos on tasaista.

6. Sekoita joukkoon myös piparmintturouhe.

7. Kaada seos vuokaan ja nosta jääkaappiin jähmettymään.

8. Leikkaa annospaloiksi, säilytä kylmässä.


Ehdottomasti ärsyttävin vaihe suklaan tekemisessä on tuo karkkikeppien murskaaminen. Tehosekoittimeni meni jumiin luultavasti sen takia, että karkkimuru takertui pohjaan kiinni. Morttelilla sain karkit pilkottua, mutta se vaati hieman hermoja. Loppu onkin hyvin helppoa!


Mausta tulee mieleen vanha kunnon Fazerin mintturouhesuklaa, jota ei enää ole myynnissä. Suklaa on ihan älyttömän tuhtia (minkä varmaan arvasitkin, jos luit ainekset ja paljonko niitä laitetaan...), joten muutama pala riittää hyvin kahvin kanssa. Tein piparminttusuklaata pari erää, ostin pieniä peltilaatikoita ja annoin lahjaksi ystäville. Aion myös viedä molempiin joulunviettopaikkoihin boksit.

Tämän reseptin myötä toivottelen kaikille teille oikein hyvää, makoisaa ja rentouttavaa joulunaikaa! Blogi palailee joululomalta sitten kun palailee.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...