Sivut

maanantai 23. toukokuuta 2016

Parsapiirakka

Parsakausi alkaa lähennellä loppuaan, mutta vielä ehdin julkaista parsapiirakan ohjeen. Olen tehnyt tällä reseptillä piirakkaa pariinkin otteeseen tällä parsakaudella eli kokeilemisen arvoinen resepti!


Parsapiirakka
(ohje: Yhteishyvä)

Pohja:
100 g voita
0,5 dl (parmesaani)juustoraastetta
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
2 rkl kylmää vettä

Täyte:
1 nippu vihreää parsaa
1 dl (parmesaani)juustoraastetta
150 g ranskankermaa
100 g yrttituorejuustoa
2-3 kananmunaa (itse laitoin 3)
3 rkl hienonnettua basilikaa
0,8 tl suolaa
ripaus mustapippuria

1. Nypi paloiteltu voi, parmesaani, jauhot ja suola sormin murumaiseksi seokseksi.

2. Lisää vesi ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Kääri taikina litteänä kelmuun ja anna levätä jääkaapissa sillä välin, kun valmistat täytteen.

3. Pese ja kuori parsat ja leikkaa niistä kova, puumainen tyvi pois.

4. Keitä parsoja 5–6 minuuttia suolalla maustetussa vedessä.

5. Valuta parsat siivilässä ja leikkaa ne kahteen osaan. Leikkaa tyvipuolen palat sentin viipaleiksi.

6. Sekoita tuorejuusto ranskankermaan, lisää munat, parmesaani, basilika ja suola. Mausta seos pippurilla.

7. Peitä irtopohjaisen kakkuvuoan (halk. 23–26 cm) pohja leivinpaperilla, voitele vuoan reunat. TAI: Voitele tavallinen piirakkavuoka.

8. Painele taikina vuokaan niin, että piiraaseen tulee 2–3 cm:n reunat.

9. Pane parsapalat vuoan pohjalle, kaada päälle tuorejuustoseos.

10. Kypsennä 200 asteessa 20 minuuttia, lisää päälle parsatangot ja kypsennä edelleen noin 15 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt ja saanut väriä. Tarjoa piiras hieman jäähtyneenä. Piirakan voi myös tehdä hyvin edellisenä päivänä ja lämmittää sitten uudestaan uunissa ennen tarjoilua!



Piirakka maistui sekä vappuna että äitienpäivänä ja sai kehuja. Teen aika usein jotakin suolaista piirakkaa juhliin, jonne pitää viedä jotain mukanaan, koska sen voi tehdä edellisenä päivänä valmiiksi ja kuljetus on melko helppoa. Alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin muuten käyttämään parmesaanijuustoraastetta, mutta itse ainakin käytin osittain emmental-mozzarellaraasteen jämiä eikä se haitannut ollenkaan. Varmaan mikä vain juustoraaste kelpaa!

Oletteko te syöneet paljon parsaa tänä keväänä? Minä olen tehnyt tätä piirakkaa kaksi kertaa, parsarisottoa yhden kerran ja ihan keitettyä parsaa olen syönyt ties kuinka monta kertaa. On se vaan niin hyvää!

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Juuressalaatti bataatista ja porkkanoista

Minun on jo pitemmän aikaa pitänyt postata teille resepti, jota olen hyödyntänyt todella usein viime aikoina. Resepti on alun perin Eeva Kolun bataatti-kikhernesalaatti tahinikastikkeella, mutta se on helposti muokattavissa ja olen itsekin tehnyt siitä lukuisia variaatioita.


Juuressalaatti bataatista ja porkkanoista
(alkuperäinen resepti Eeva Kolu, tässä oma versio pienillä muokkauksilla)

bataattia ja/tai porkkanaa
öljyä
suolaa
1 purkki käyttövalmiita kikherneitä, mustapapuja tai muita papuja (GoGreenin purkeissa löytyy ainakin valikoimaa!)
fetaa
tuoretta korianteria (tai persiljaa)

Kastike:
1 tl tahinia
1 rkl tuoretta sitruunanmehua
1 tl jauhettua juustokuminaa
hyppysellinen cayennepippuria
suolaa
mustapippuria
3-4 rkl öljyä
(1 tl hunajaa)

1. Kuori bataatti/porkkanat ja leikkaa reilun kokoisiksi paloiksi.

2. Laita juurekset leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja pirskottele päälle öljyä, suolaa ja pippuria. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia tai kunnes juurekset ovat ruskistuneet kauniisti. Noin puolivälissä paistoa voi juurekset kääntää kertaalleen.

3. Huuhtele ja valuta kikherneet/pavut ja laita ne juuresten kanssa kulhoon. Murustele tai paloittele joukkoon feta, sekoittele salaattia varovasti.

4. Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään ja sekoita se salaattiin. Lisää viimeiseksi korianteri/persilja ja sekoita sekin mukaan.


Tämä salaatti toimii sekä lämpimänä että kylmänä ja säilyy hyvin seuraavaankin päivään. Ihan jääkaappikylmänä en tosin suosittele sitä tarjottavaksi. Tälläiset lämpimät juuressalaatit sopivat mielestäni todella hyvin syksyyn ja talveen! Itse tykkään eniten juuri bataatin ja porkkanan kombinaatiosta ja kikherneistä, mutta muitakin papuja voi hyvin käyttää. Tahinikastikkeen teen aina aika lailla mutu-tuntumalla ja lisäilen ainesosia, jos siltä tuntuu. Huom! Tahineissa on aika isoja eroja eli kannattaa laittaa sitä ensin aika varovasti. Itse laitan kastikkeeseen aina myös hunajaa makeutta tuomaan.

Salaatti on älyttömän helppo tehdä ja se maistuu herkulliselta. Olenkin tarjonnut tätä monille kavereilleni ja he ovat myös tykänneet! Alun perin maistoin salaattia siskoni tekemänä eli kunnia reseptin tien löytämisestä omaan keittiööni kuuluu hänelle. :)

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Brunssilla: Eiran Sandro

Tästä tulee varmasti säälittävin brunssipostaus ikinä, mutta teen sen kuitenkin, koska haluan kehua Eiran Sandroa ja koska parempilaatuisia postauksia en juuri nyt pysty tekemään. Mutta asiaan! Saimme poikaystäväni kanssa joululahjaksi brunssilahjakortin Eiran Sandroon ja käytimme sen vihdoin vähän aikaa sitten. Lahja oli todella mieleinen, koska brunssit on kivoja, mutta emme varmaan koskaan ole lähteneet brunssille ilman jotain "kunnollista" syytä. Lahjakortti oli siis erinomainen keino päästä testaamaan Sandro! En älynnyt ottaa kameraa mukaan, mutta nähtyäni notkuvat ruokapöydät halusin kuitenkin ottaa kuvia ja jakaa kokemuksen täällä blogissa.




Kuvat ovat kökköjä, mutta ruoka sitäkin herkullisempaa. Jo pelkkä alkupalapöytä oli aivan upea kaikkine salaatteineen, hummuksineen ja kasviksineen! Myös lämpimät pääruuat - lammas, kala ja merguez-shakshouka lisukkeineen - maistuivat erinomaisesti. Jälkiruokapöydästä en valitettavasti pystynyt enää maistamaan kaikkea. Kaikki kakut eivät myöskään mahtuneet kuvaan - maistoin ainakin kolmea eri juustokakkua, suklaakakkua ja porkkanakakkua ja testaamatta jäi monta makeaa asiaa. On siis sanomattakin selvää, että ähky tuli! Lisäksi brunssiin kuului kuohuviini, ihana marjasmoothie, lehtikaalijuoma, kahvi ja minttutee. Olin kyllä kuullut, että Sandron brunssi on valittu kaupungin parhaaksi, mutta olin silti ällikällä lyöty! Kaikki oli erinomaista ja kaikkea oli PALJON. Plussaa myös siitä, että tarjolla oli vegaanisia ja gluteenittomia herkkuja. Myös paikan tunnelma ja sisustus toimivat. Ainoa asia, josta tulee miinusta, on tilan ahtaus: tilaan oli tungettu maksimimäärä tuoleja ja pöytiä, mikä aiheutti aika tiivistä tunnelmaa varsinkin ruokaa haettaessa.

Jos siis olet yhtä saamaton kuin minä etkä vielä ole kokeillut Sandron brunssia, suosittelen ottamaan itseäsi niskasta kiinni ja varaamaan pöydän! Lauantaisin tarjolla on kasvisbrunssi (mitä luksusta - se pitää vielä testata) ja sunnuntaisin tämä meidän testaamamme marokkolaisbrunssi. Tsekkasin Sandron sivuilta, että brunssi maksaa 28,50 e - ei siis todellakaan paha, ottaen huomioon, että skumppa sisältyy hintaan! Annan kyllä viisi tähteä tästä brunssista. Vinkiksi myös tuo lahjakortti kevään juhlia ajatellen - se varmasti ilahduttaa ketä tahansa hyvän ruuan ystävää. :)

torstai 7. huhtikuuta 2016

Hätälounas: Tomaatti-avokadomunakas

Teen ainakin yhden päivän viikossa kotona töitä ja silloin minun täytyy järjestää itselleni lounas kotona. Usein yritän laskelmoida niin, että edellispäivän illallisesta jää tähteitä seuraavalle päivälle, mutta joskus käy niin, etten ole muistanut ajatella koko lounasta ollenkaan etukäteen ja muistan asian vasta, kun vatsa kurnii. Yleensä tällaisina hetkinä teen salaatin, koska siihen yleensä meiltä löytyy ainekset ja sen saa nopeasti tekaistua. Yhtenä päivänä kävi kuitenkin niin, että ainoat salaattitarvikkeet kotona olivat kirsikkatomaatit ja avokado. Muistelin, että avokadoja voi laittaa munakkaaseen (vaikka se onkin omasta mielestäni vähän outo idea) ja googlailun avulla löysinkin reseptin testattavaksi. Lounaasta tuli mielestäni ihan pätevä, joten kuvasin ei-niin-kuvauksellisen ateriani ja otin reseptin talteen.


Tomaatti-avokadomunakas
yhdelle, resepti Kulinaari-blogista

2-3 kananmunaa
pari rkl vettä
kourallinen kirsikkatomaatteja
1 avokado
tuoreita tai kuivattuja yrttejä, esim. timjami
suolaa
mustapippuria
öljyä tai voita

1. Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Vatkaa myös hieman vettä joukkoon.

2. Mausta munamassa yrteillä, suolalla ja pippurilla. Kuutioi tomaatit ja avokado pieneksi ja lisää joukkoon.

3. Kuumenna pannulla hieman öljyä/voita ja kaada massa pannulle. Katso, että avokadot ja tomaatit jakautuvat pannulle tasaisesti! Laske sitten lämpöä keskilämmölle.

4. Anna munakkaan hyytyä sekoittamatta, kunnes se on lähes kokonaan hyytynyt. Huom, tässä voi mennä aika kauankin aikaa eli ole kärsivällinen! Käännä sitten munakas ja paista toista puolta vielä hetken aikaa.


Kulinaari-blogissa resepti oli aamiaisena, mutta omasta mielestäni tämä käy vähintään yhtä hyvin lounaaksi. Itse laitoin mausteeksi paremman puutteessa kuivattua timjamia, mutta mieleeni tuli, että tuore korianteri ja/tai basilika voisivat olla vielä parempia! Jotenkin itseäni on epäilyttäneet reseptit, joissa avokado kuumennetaan, mutta tässä se ei ainakaan haitannut mitenkään. Olin kyllä aika ylpeä, että jälleen kerran keksin suunnilleen jääkaapin valosta itselleni lounaan. Olen itse asiassa ollut jo teinistä lähtien aika hyvä keksimään ruokia jämistä ja vähistä raaka-aineista. On tosi tyydyttävä fiilis, kun keksii, että parista jutusta voikin kehitellä ihan kunnon ruuan!

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Pääsiäistunnelmia + leipomovinkki






Viimeisen kuvan lause tiivistää pääsiäisenviettoni: siirryin lähinnä ruokapöydästä ruokapöytään. Oli kyllä mukava pääsiäinen, tuntui että pääsi vähän irti töistä ja väitöskirja-ahdistuksesta. Nyt tietysti täytyisi taas aloittaa arki ja vähentää suklaan syöntiä, mikä tuntuu melko vaikealta. Sitä ennen haluan kuitenkin jakaa leipomovinkin! Teimme perjantaina sushia ja Krunikassa asuva ystäväni oli jälkiruokavastaava - hän toi Frangipani-nimisestä leipomosta meille tokavikassa kuvassa näkyvät herkut: tipumacaroneja, kuppikakkuja ja mustikkaleivoksen! Herkut olivat mielettömän hyviä ja upeasti kortisteltuja (vaikka pesäkuppikakku olikin hieman kärsinyt matkalla), erityisesti tipumacaronit ilahduttivat koristelulla ja mangoisella täytteellään. En ole vielä Frangipanissa vieraillut henkilökohtaisesti, mutta se täytyy ehdottomasti tehdä pian! Onko ruudun toisella puolella kokemuksia kyseisestä leipomosta?

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Intia, osa 2: Häät

Tämä postaus on ollut luonnoksissa todella kauan. Jotenkin en ole osannut tehdä Intian häistä kunnon summausta - olen kirjoittanut paljon tekstiä ja sitten pyyhkinyt sen pois. Jossain vaiheessa tajusin, että tämä tuntuu jotenkin niin henkilökohtaiselta aiheelta, että siitä on vaikea kirjoittaa. Lisäksi mietin, voinko julkaista kuvia henkilöistä, joiden lupaa en siihen ole pyytänyt. (Toisaalta tulevasta häävideosta on tehty traileri - kyllä, luit oikein - Vimeoon eikä minulta kyllä kysytty siihen mitään lupaan että ehkä sillä ei ole väliä...) On myös todella vaikea päättää, mitä kaikkea häistä kertoisi - niistä kun olisi ainakin sata pienempää tarinaa. Näin ollen päädyn nyt vain laittamaan tähän postaukseen muutamia kuvia sekä yleisen alkutekstin, jonka olin kirjoittanut aiemmin, jotta pääsen tästä asiasta eteenpäin. En siis kuvaile eri seremonioita sen tarkemmin, mutta kysykää toki, jos aihe kiinnostaa.

**

Alkuun voisin sanoa vaatimattomasti, että häät ovat kyllä yksi mielettömimmistä kokemuksista, joita minulla ikinä on ollut. Parasta oli, että olin osa perhettä ja sain kokea kaiken läheltä - tietysti myös tunteiden tasolla kokemus oli suurempi, kun sain seurata minulle tärkeän henkilön hääseremonioita.

Kyseessä oli siis intialaisen isosiskoni eli didin häät. Avioliitto oli järjestetty, kuten edelleen hyvin usein Intiassa on tapana. Tämä ei tarkoita, että henkilöitä pakkonaitettaisiin, vaan että puolisot valitaan ulkoisten tekijöiden eikä rakkauden perusteella. Intiassa on paljon toimistoja, jotka välittävät puolisoehdokkaiden tietoja ja sitä kautta perheet yrittävät löytää sopivaa henkilöä. Avioliiton solmiminen on toki pariskunnan yhteinen päätös, mutta se on myös todella vahvasti koko perheen päätös: perhe käy ensin yhdessä katsomassa, minkälaisesta kandidaatista on kyse ja millainen perhe tällä on. Jos perheet pitävät toisistaan, voivat avioliiton varsinaiset osapuolet tutustua toisiinsa ja miettiä, olisiko heistä toisilleen puolisoiksi. Oma siskoni oli tavannut tulevan miehensä ensimmäisen kerran vuosi sitten joulukuussa (toimiston välityksellä) ja maaliskuussa nuoripari ilmoitti, että he aikovat mennä naimisiin. Häät järjestettiin sitten joulukuussa eli he olivat tunteneet toisensa vuoden ennen liiton solmimista. He olivat kuulemma saaneet tapailla (Intian mittapuulla) pitkään ennen päätöksen tekemistä.

Pari halusi järjestää destination weddingin eli häät pidettiin muualla kuin missä he asuvat: pari halusi rantahäät eli paikaksi valikoitui Goa, missä pidetään paljonkin häitä. Häiden ajankohta on tärkeä, kuulemma marraskuusta helmikuuhun on "hyvä naimisiinmenoaika", koska se tuo hyvää onnea. Näin ollen kun meillä on joulusesonki meneillään, mainostetaan Intiassa vaikka ja mitä hääsesongin takia.

Normaalisti hääseremoniat kestävät viikon, mutta koska kyseessä oli destination wedding, piti ohjelma puristaa kolmeen päivään. Näin ollen aikataulu oli aika tiukka, vaikka tietysti intialaisittain se ei ollut niin minuutin (tai tunnin) päälle. Häät olivat myös aika raskas kokemus jopa meille vieraille, parista puhumattakaan. Jo ennen häitä kotona pidettiin erilaisia uskonnollisia seremonioita eli poojia, joihin kuului muun muassa morsiamelle ja perheen naisille tehdyt mehendi-hennatatuoinnit. Vielä varsinaisten häiden jälkeen molemmat suvut pitivät omat vastaanottonsa, jonne tuli vielä enemmän vieraita (jopa yli 1000!) kuin varsinaisiin häihin, jotka olivat hyvin vaatimattomat intialaisella mittapuulla (noin 250 vierasta).


Huh huh. Kuvat eivät ole hirveän hyvälaatuisia, koska oli vaikea päästä tapahtumien keskelle, kun viisi kameramiestä pyöri koko ajan hääparin ympärillä. Ehkä kuitenkin saatte kuvista vähän intialaista fiilistä - itseäni ainakin ihanat Intian värit piristävät näin maaliskuisen harmauden keskellä.

On vaikea uskoa, että tosiaan sain olla osa tuota kaikkea. Kuvia katsoessani tulee sellainen olo, että olinko minä oikeasti tuolla? Kaikki oli niin erilaista ja ihmeellistä. En voi sanoin kuvailla, miten kiitollinen olen, että sain osallistua Intian-siskoni häihin ja tulen varmasti muistamaan kokemuksen elämäni loppuun saakka.

maanantai 25. tammikuuta 2016

Viikon väriterapia 69: Muita ihania -talvisukat


Aloitin piiiitkästä aikaa pienen neuleprojektin, kun huomasin Muita ihania -blogin päivittäin etenevän villasukkaohjeen. Ensin ajattelin, että turha ruveta edes yrittämään, koska kirjoneulekokeiluni ovat lähinnä aiheuttaneet hampaidenkiristelyä ja kirosanoja. Mutta! Tällä kertaa homma on sujunut semihyvin, ainakin toistaiseksi - koputan puuta...


Lähdin villasukkaprojektiin mukaan vasta eilen, jolloin tein 4 ensimmäisen päivän kuviot. Ohjeissa neuvottiin ottamaan nelosen puikot ja siihen sopivaa lankaa, mutta onneksi älysin ottaa kolmosen puikot, koska jopa niillä käsialani on löysähköä. Lankana minulla on seiskaveikkaa, muuta ei olisi löytynyt noin montaa väriä. On tosi vaikeaa pitää langanjuoksut löysinä, mutta varsinainen neule tarpeeksi kireällä! Varsinkin, kun minulle tarpeeksi tiukalla neulominen on muutenkin haasteellista.


Onneksi varastoistani löytyi kivan kirkkaita värejä tarvittava määrä! Harmaata ehkä joudun ostamaan lisää. On tosi hyvää väriterapiaa neuloa näillä väreillä, mutta mikä hauskinta, voi muiden värivalintoja ja edistymistä seurata Instagramissa #muitaihaniatalvisukat -hashtagilla.

Olen tässä vaiheessa vielä hieman skeptinen omien sukkieni etenemisestä, koska olen niin hirveän kiireinen töiden takia enkä mikään nopea neuloja. Lisäksi minulla on todella paha toisen sukan syndrooma. Tämän päivän (6.) pätkää olen joutunut purkamaan kun väsyneet silmät eivät ole meinanneet pysyä kuvioissa mukana. On kuitenkin hauskaa olla vihdoin taas kutimien parissa, ja tasaisesti etenevä projekti sekä somejoukot kannustavat jatkamaan. :)

Vielä ehtii hyvin mukaan eli kipin kapin Muita ihania -blogiin ohjeita lukemaan!

tiistai 12. tammikuuta 2016

Poro-cheddarpiirakka

Vielä toinen resepti uudelta vuodelta: poro-cheddarpiirakka. Tätä herkkua on syöty monissa juhlissa, mutta tein nyt vasta ensimmäistä kertaa piirakan itse - yleensä siskoni on tehnyt sitä myös minun juhliini (<3). Resepti on alunperin Kinuskikissan, mutta siskoni on tehnyt siihen aika monta muutosta. En osaa tietysti sanoa, onko alkuperäinen resepti parempi kuin siskoni versio, mutta luotan siskoni makuun. ;) Pohjan reseptin olen julkaissut blogissa jo aiemmin, mutta tässä se tulee uudestaan.


Siskon poro-cheddarpiirakka
tavallinen piirakkavuoka (halkaisija 27 cm), alkuperäinen resepti Kinuskikissa

Pohja:
150 g voita
3,75 dl vehnäjauhoja
3/4 tl suolaa
4-5 rkl vettä
 
Täyte:
1 sipuli
öljyä
150 g (=1 pss) poron kylmäsavurouhetta (Kotasavu)
2 ½ dl cheddar-juustoa
2 munaa
2 dl kevytkermaa
1 dl persiljasilppua
2 tl piparjuuritahnaa
mustapippuria 
1. Valmista ensin pohja: Nypi voi jauhojen ja suolan joukkoon. Sekoita mukaan vesi ja vaivaa taikina tasaiseksi. Painele taikina voideltuun vuokaan. Paista pelkkää taikinapohjaa 200 asteessa 10 minuuttia, ota sitten pohja pois uunista.
 
2. Tee sitten täyte: Hienonna sipuli ja kuullota sitä hetki paistinpannulla öljytilkassa. Raasta cheddar-juusto.

3. Sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään kulhossa. Kaada sitten täyte esipaistetun pohjan päälle.

4. Paista piirakkaa noin 30 minuuttia 200 asteessa. Huom! Jos piirakka näyttää tummuvan liikaa loppuvaihetta kohti, peitä se foliolla.


Ohessa vielä kuva poron kylmäsavurouheesta. Reseptin absoluuttisesti haastavin kohta on nimittäin löytää tämä kaupasta! Toki muutakin kylmäsavuporoa voi käyttää, se pitää sitten vain itse pilkkoa. Omasta mielestäni tämä pussi oli tosi kätevä: sen kuin avasi pussin ja sekoitti muiden ainesten sekaan. Kokokin on sopiva yhteen piirakkaan. Tätä Kotasavu-tuotetta löytyy ainakin Helsingin keskustan Stockan Herkusta leikkelehyllystä.

Tämä on mielestäni tosi hyvä tarjottava juhliin, joskin piirakka tulee melko kalliiksi, jos sitä meinaa tehdä pellillisen. Poropiirakka ainakin tällä siskon reseptillä on aika suolainen, joten en tarjoaisi tätä lapsille. (Kinuskikissan reseptistä on jätetty pois raejuusto, joka todennäköisesti vähentäisi suolaisuutta.) Mutta ah sitä onnea juhlien jälkeisenä päivänä, jos piirakkaa on jäänyt yli! Täydellinen dagen efter -syötävä.

Kertokaa ihmeessä, jos kokeilette siskon versiota poropiirakasta! :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...