Sivut

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Aurinkoinen syyslauantai

Seuraa pieni kuvapläjäys toissa viikonlopun aurinkoisesta lauantaista. Taas kännykkäkuvia, lupaan ensi kerralla tarttua ihan oikeaan kameraan! Mutta jos joku osaa kertoa, miksi Samsungilla välillä tulee hurjan pitkulaisia kuvia ja välillä leveys-pituus -suhde on "normaali", arvostaisin pientä opastusta... :D





Kävimme äidin kanssa Nuuksiossa etsimässä puolukoita - niitä löysimme ehkä pari desiä, mutta laiha saalis ei haitannut, kun olin tehnyt meille hyvät eväät, joita söimme lammen rannalla!




Poikaystävän ehdotuksesta pyöräilimme vielä illalla rannalle katsomaan auringonlaskua porkkanakakkupalat ja pieni kuoharipullo mukanamme. Huom - se oli poikaystäväni, joka pakkasi meille oikeat, lasiset lautaset mukaan! ;) Saimme myös ihailla kuumailmapallojen lentoa tyynessä illassa.

Aika täydellinen syyslauantai, etten sanoisi!

Liukuväriä - Viikon väriterapia 60


Olen viime aikoina etsinyt kynsi-inspiraatiota Instagramista (#nailart, esimerkiksi) - nyt kun minulla vihdoin on Instagram uuden puhelimen myötä. Tässä yhdet tekemäni #instakynnet:


Aika perus liukuvärikynnet, mutta väritys onnistui mielestäni aika kivasti! En laittanut alle valkoista lakkaa, joten värit jäivät tuollaisiksi utuisiksi, melkeinpä akvarellinomaisiksi.


Käytetyt lakat:

- H&M:n It's Genious M
- H&M:n Ocean Dive
- Mavalan Tropique

Mavalan Tropique on siis väri, jota käytin pinkin ja tummansinisen välissä. Sen rooli taisi jäädä vähän olemattomaksi, koska oikeastaan väri on niin hento/vähäpigmenttinen, ettei se siirtynyt mukaan kynsille. Lopputulos oli mielestäni kuitenkin tosi kiva!

Sivuhuomautuksena: nuo H&M:n neliskanttisissa purkeissa olevat lakat ovat ihan älyttömän hyviä hinta-laatu-suhteeltaan! Suosittelen, varsinkin kun verkkokaupassa niitä saa tosi usein alennettuun kahden euron hintaan (normihinta 3,95e).

maanantai 22. syyskuuta 2014

Ravintolassa: Patrona


Olimme poikaystäväni kanssa reilu viikko sitten spontaanilla illallisella meksikolaisravintola Patronassa. Emme olleet käyneet siellä aiemmin, vaikka sitä on hehkutettu jo vuosikausia blogeissa ja ravintolakritiikeissä. Vaikka oli perjantai-ilta, emmekä olleet tehneet varausta, saimme paikan baaritiskiltä, jossa oli hauska seurata drinkkien tekemistä. Paikka oli aivan täyteen ammuttu ja meno sen mukainen, mutta ruuat saapuivat nopeasti ja palvelu pelasi erinomaisesti - propsit Patronan meksikolaistarjoilijoille sekä kokeille!

Kameraa minulla ei tietenkään ollut mukana, joten kuvat on otettu uudella kännykälläni. Miksiköhän Samsungin kuvat ovat noin kummallisen pitkulaisia vanhan Lumiani kuviin verrattuna...?


Aluksi otimme tietenkin drinkit. Minulla oli jokin passionhedelmämehusta ja tequilasta tehty juoma, joka sammutti janon. Poikaystävä taas otti juoman, josta tarjoilija varoitti, että se on sitten pelkkää viinaa - mutta maussa sitä ei huomannut, vaan maku oli makea ja herkullinen! Maussa oli myös jotain joulumaista...

Taquitos de carnitas / Enfrijoladas

Enchiladas suizas / Enfrijoladas

Yhteiseksi alkupalaksi otimme taquitos de carnitas eli possua sisältäneet pikku tacot, joiden mukana tuli kulhollinen tuoreesta ananaksesta tehtyä salsaa. Maistui erittäin hyvin pääruokia odotellessa!

Pääruuaksi minä valitsin enfrijoladas eli kanatäytteiset tortillat, joiden päällä oli supermaukas papusoossi. Poikaystävä otti enchiladas suizas eli possutäytteiset tortillat tulisella tomaattikastikkeella. Molemmat ruuat olivat hurjan hyviä, olin tosi tyytyväinen annokseeni - miten ihmeessä noin simppelistä ruuasta olikin saatu niin maukas?

Patrona on selvästi kalliimpi kuin esimerkiksi Eerikinkadulla sijaitseva Pueblo, jossa olen käynyt moneen otteeseen (pääruuat Patronassa maksoivat 22-24e kun taas Pueblossa mahan saa täyteen jo 12-16 eurolla). Myös drinkit ovat aika hintavia (12-14e). Sanoisin, että hinta-laatu -suhde on parempi Pueblossa, vaikka Patrona on myös todella hyvä ravintola. Kuten jo postauksen alussa sanoin, Patronan palvelu oli aivan erinomaista kiireestä huolimatta! Myös sisustus on mainio ja sitä kelpaa tutkiskella drinkkejä siemaillessa.

Onko teillä lukijoilla suosikkimeksikolaista Helsingissä? Oletteko jo käyneet testaamassa pikaruokameksikolaisen Cholon?

lauantai 6. syyskuuta 2014

Aurinkosmoothie


Ostin kokeeksi Gefilus appelsiini-mangomehumaitoa tarkoituksenani kehitellä siitä smoothieresepti. Olen tähän mennessä suhtautunut hyvin skeptisesti kaikenmaailman maitohappobakteerijuomiin ja ruuansulatusjogurtteihin, mutta nyt kun flunssakierre ei ota loppuakseen, päätin, että kaikkea on kokeiltava. Lopputuloksena on smoothie, jonka nimesin aurinkosmoothieksi.


Aurinkosmoothie
1 annos

1 appelsiini
½ avokado
2 dl Gefilus appelsiini-mangomehumaitoa
1 rkl kaurahiutaleita

Surauta kaikki ainekset keskenään blenderissä. Jos haluat makeamman version, lisää hieman hunajaa.


Sopii hyvin aamu- tai välipalaksi! Yleensä laitan smoothieen kuin smoothieen maitorahkaa, mutta avokado ja paksuhko mehumaito takasivat tarpeeksi paksun lopputuloksen ilman rahkaakin.

Tuohikoru + sydänmekko






Mitä saadaan, kun yhdistetään tuohikoru, sydänmekko ja keltaiset sukkahousut? Vastaus: minulle mieleinen asukokonaisuus tietysti. Rupesin kuvaamaan tuota kesällä kauppatorilta ostamaani tuohikorua, mutta päädyin kuvaamaan myös päälläni ollutta H&M:n alennusmekkoa. Sekä koru että mekko ovat tosi minun oloiseni, joten viihdyn asussa erinomaisesti. Mekkoa on vähän tuunattu, vaikkei se kuvissa näykään: hihat olivat hirveän kapeat, joten tein kainaloihin halkiot. Onneksi osaan edes tämän verran ompelujuttuja, muuten mekko olisi pitänyt palauttaa!

ps. Kirjoittelen tätä postausta kotoa käsin eli mökkireissu meni sitten sivu suun pitkittyneen flunssan takia. Höh! Toivottavasti te olette pysyneet terveinä!

torstai 4. syyskuuta 2014

Keltaista ja oranssia flunssaa vastaan


Viime päivien näkymä on ollut jokseenkin ylläolevan kuvan kaltainen - olen nimittäin yrittänyt parannella sitkeää flunssaa sohvannurkasta käsin. Huomaan ympäröiväni itseni oransseilla ja keltaisilla asioilla, kuten muhkealla viltillä, villasukilla ja sohvatyynyillä.


Olen myös himoinnut appelsiineja, onneksi poikaystävä toi niitä kaupasta. Myös appelsiinimehu maistuu erityisen hyvältä. Lisäksi olen tehnyt kanakeittoa ja juonut inkivääri-hunajajuomaa ties kuinka paljon teen ohella. Flunssa vain ei ota talttuakseen! Ikävintä asiassa on, että tämä on jo neljäs flunssani kahden ja puolen kuukauden sisään. Alan olla jo melko epätoivoinen näiden sairastelujeni kanssa.


Lisää oranssia väriterapiaa flunssaa vastaan ilmestyi tänään ihanan kukkakimpun muodossa, kun äiti käväisi luonani (kiitos äiti!). Toivotaan, että kukat toimivat, koska minulla ja äidillä on tarkoitus lähteä lauantaina mökille puolukoita ja sieniä poimimaan. Puolikuntoisena sinne ei kuitenkaan viitsi lähteä, joten pidän sormet ristissä, että kokisin ihmeparanemisen huomisen aikana.

Onko joku teistä lukijoista kärsinyt sitkeistä flunssakierteistä? Miten pääsitte niistä eroon? Syön perusterveellisesti ja vitamiinitkin (C, D, sinkki, magnesium ja kuurittaisesti B) ovat käytössä. Silloin kun en ole kipeä, harrastan liikuntaa erityisesti hot joogan muodossa. Mikä siis neuvoksi? Olisin iloinen, jos saisin vinkkejä kohtalotovereilta!

maanantai 1. syyskuuta 2014

Kesä-Helsinki

Mielestäni Helsinki on maailman paras paikka kesällä. Tänä kesänä ei tullut otettua kameraa kovinkaan usein mukaan kaupungille, mutta joitain räpsyjä otin kuitenkin kännykällä. Aion vielä ainakin tässä (ellen myös seuraavassa) postauksessa muistella kesää, vaikka syksy jo virallisesti alkoikin.


Ehkä parhaita asioita Helsingissä on meri - erityisesti kesällä.



 Lonnan saarella kävin jopa kahteen otteeseen tänä kesänä. Mitä mainioin pikniksaari, erityisesti perjantai-iltaisin, jolloin saarella järjestettiin Poiju-klubi.



Vaikka ydinkeskustan "turistipaikoissa" tuli pyörittyä tänä kesänä vähän turhankin paljon, on Sofiankatu edelleen mielestäni yksi Helsingin kauneimmista kaduista ja museoratikka sympaattinen.



Onneksi kolusin myös itselleni vähän vähemmän tuttuja paikkoja ja löysin salaisia puutarhoja, kauniita sisäpihoja ja ennestään tuntemattomia kahviloita.


Yksi uusi tuttavuus oli Signora Delizian lippakioskikahvila Tove Janssonin puiston nurkalla. Paikkaa ei turhaan ole hehkutettu, sillä italialainen pistaasijäätelö heinäkuun helteillä oli ehdottomasti kesän paras jäätelöelämys!

Onneksi syksylle ja talvelle on mielessäni varattu monta itselleni uutta kahvilaa, joissa käydä. :)

tiistai 26. elokuuta 2014

Ravintolassa: Porvoo ja SicaPelle

Mietin, että kehtaanko enää tehdä tätä postausta ollenkaan, kun aikaa Porvoon reissuista on jo niin tuhottomasti. Mutta näin syksyn lähestyessä olikin aika mukava muistella alkukesää ja kaunista Porvoota, joten päätin sitten kuitenkin kirjoittaa aiheesta.

Kävin Porvoossa kahteen kertaan kesäkuussa ja molemmilla kerroilla söin ravintola SicaPellessa. Ensimmäinen visiitti SicaPelleen tehtiin poikaystävän vanhempien 30-vuotishääpäivän kunniaksi, ja koska ihastuimme poikaystävän kanssa ravintolaan palavasti, halusimme palata sinne omana vuosipäivänämme. Ensimmäisellä kerralla minulla oli mukana kamera, toisella kerralla se jäi kotiin, joten osa kuvista on räpsitty puhelimella.






Porvoon vanha kaupunki on kyllä jotain mieletöntä: pieniä putiikkeja, kahviloita, puutaloja, mukulakiviä. Alkukesän iltavalaistus sai kaiken näyttämään vielä idyllisemmältä. Katselimme poikaystävän kanssa myös ravintolatarjontaa - mitä ilmeisemmin Porvooseen on tullut viime aikoina mielenkiintoisia uusia ravintoloita, joita olisi hauska testata. Kesäkuussa kävimme tosin vain SicaPellessa!



SicaPelle on aivan kirkon laidalla samassa talossa kuin hotelli Onni. Sisustus on aika hauska pitäen sisällään esimerkiksi knallihatuista tehtyjä lamppuja. Mutta ei SicaPelleen sisustuksen takia kannata mennä, vaan ruuan ja juoman!





SicaPellen illallinen vaihtelee viikottain ja menu on hyvin simppeli: ruokalajit on nimetty tyyliin ahven & kaali, chicken & fenkoli, voikukka, kuusi & risotto ja niin edelleen. Ruokalajien määrä vaihtelee myös, sillä ensimmäisellä käyntikerralla meillä oli valittavana 4 tai 5 ruokalajia (53/59e), kun taas seuraavalla kerralla saimme valita 5, 6 tai 7 ruokalajista (59/64/69e) (molemmilla kerroilla otimme maksimin, tietty).

En ottanut kuvia kaikista lajeista ja osa kännykkäkuvista oli kelvottomia julkaistavaksi, mutta noista muutamasta kuvasta saanee kiinni ideasta. Annokset ovat todella maukkaita, kekseliäitä ja kauniita. Lisäksi viinivalinnat olivat aivan huippuja! Viinit eivät todellakaan olleet mitään tukkukamaa, vaan peräisin pieniltä viinitiloilta. Mukana oli myös vähemmän perinteisillä menetelmillä valmistettuja viinejä. Oli tosi mielenkiintoista kuulla tarinat viinien takana. Varsinkin ensimmäisellä kerralla meitä palvellut tarjoilija osasi hommansa upeasti ja teki juhlaillallisesta todellisen elämyksen. Muistelen edelleen lämmöllä tuota voikukka-kuusirisottoa, se oli jotain jumalaista. Ja jälkiruokaviininä oli joku italialainen (ehkä moscato?), joka tuoksui aivan vihreiltä kuulilta (myös tarjoilijan mukaan). Yleensä en pidä jälkiruokaviineistä, mutta tuo italialaisviini oli todella hyvää. Vesi nousee kielelle kun noita ruokia ja juomia muistelen! Aion ehdottomasti palata SicaPelleen vielä kolmannenkin kerran.

Long story short: jos käytte Porvoossa, menkää SicaPelleen. Täydet 5 tähteä minulta!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...