Sivut

tiistai 24. tammikuuta 2012

Kuparia ja kultaa


Innostuin ostamaan viikonloppuna isoja, rosoisia makeanvedenhelmiä. Ne eivät ole mitään priimalaatua, sillä useimpien helmien toinen puoli on puolipyöreä ja tummempi kuin toinen puoli. Se ei minua haitannut, vaan yhdistin kuparinväriset suuret helmet pienempien ja tasalaatuisempien makeanvedenhelmien kanssa.


Lopputulos on tosi kiva: kuparinruskeaa ja kylmänkultaista. Aika maanläheiset värit sanoisin. Tein jälleen helmet sitomalla, tällä kertaa melko lyhyen kaulanauhan - niitä minulla on melko vähän. Lukko on jälleen hopeaa.


Kaulakorun kaveriksi tein korvikset, joihin valitsin mahdollisimman tasalaatuiset ja pyöreät helmet. Koukut ovat hopeaa, muut osat korumetallia.


Setistä tuli tosi kiva, nämä värit on aika lailla mun all time favouriteja. Mietin vielä, tekisinkö myös rannekorun, niitä tulee käytettyä paljon vähemmän...


Tykkään helmisidonnasta paljon, oikeastaan paljon enemmän kuin vaijerikorujen tekemisestä, koska sitomalla tulee oikeasti tunne, että tekee käsillään jotain. Lisäksi sitominen on aika perinteinen tapa tehdä helmikaulakoruja. Olen iloinen, että osaan tällaisenkin tyylin - jos vaikka joskus saa perintöhelmet tai löydän kirpparilta rikkinäiset helmet, osaan korjata ne.

Helmisidonnassa saa olla aika tarkkana, sillä virheitä ei useinkaan voi korjata. Materiaalit toki ovat huomattavasti kalliimpia kuin esimerkiksi lasihelmet ja perusvaijeri, mutta vaijerikoru ei asetu kaulalle samalla tavalla kuin sidottu koru. Alla olevasta kuvasta näkyy, miten "lötkö" kaulanauhasta tulee, mikä vaikuttaa korun ulkonäköön ja käytettävyyteen.


Harrastetaanko ruudun toisella puolen koruilua tai helmeilyä? Onko joku kokeillut helmisidontaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...