Sivut

maanantai 14. toukokuuta 2012

Puutarhahaikeutta

"Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen ovi avautuu, 
mutta usein jäämme tuijottamaan sitä sulkeutunutta ovea niin pitkään ja niin pettyneinä,
ettemme näe niitä ovia, jotka avautuivat meille."

- Alexander Graham Bell

(Nyt seuraa tekstiä, josta en ole aivan varma, kuuluisiko se tähän blogiin vai ei, mutta kirjoitan nyt kuitenkin kun johonkin haluan kirjoittaa, ja täällä saa kaiken lisäksi liitettyä kuvia tekstin sekaan.)


Bellin ajatusta olen yrittänyt sisäistää viimeisen vuorokauden, koska yksi minulle tärkeä ovi sulkeutui eilen: olin viimeistä kertaa mummon siirtolapuutarhamökillä. Hän joutui myymään mökin, koska ei enää jaksa huolehtia palstasta haluamallaan tavalla. Äitienpäivä kului siis haikeissa tunnelmissa mökkiä tyhjentäessä.


Jäin ihan miettimään, miksi olen niin surullinen mökin myymisestä - tiedänhän, että se on mummolle parasta tässä vaiheessa elämää. Kai se liittyy ihaniin muistoihin, jotka mökkiin liittyvät.


Aamukahvit pergolassa lintujen viserrystä kuunnellen. Täydellinen kesäillan tyyneys, punaviinilasi ja mummon tarinat vuosikymmenten takaa. Yhteiset kokkaushetket, ulkona syömisen hienous. Sadepäivänä takan tuijottaminen. Puutarhan hoitaminen ja sen kauneudesta ja herkuista nauttiminen. Aina avoimet ovet, sukulaisten piipahtaminen kylään.

Ja tietenkin paljon varhaisemmat muistot: Kukkien kastelu, vaikka juuri satoi. Jatsipeli siskon ja mummon kanssa (mummon omilla säännöillä tietenkin). Tähtienlentojen etsiskely öiseltä taivaalta. Autojäätelö. Puoliraakojen mansikoiden syöminen.

Vaikka eihän kukaan minulta muistoja voi pois viedä!


Kai kyseessä on vain yhden aikakauden loppu ja toisen alku. Jonkin aikaa menee kuitenkin, että sisäistän, etten voi vapaapäivänä piipahtaa mummon luokse mökille, hetkeksi puutarhaan piiloon stressiä. 

Siirtolapuutarhat edustavat minulle mummonkin parhaita ominaisuuksia: rentoutta, sosiaalisuutta, luonnonläheisyyttä, stressittömyyttä, luovuutta.


Ehkä jonain päivänä minäkin saan oman palstan, jossa kasvatella sipuleita, vadelmia, tomaatteja, karviaisia, omenoita, perunoita ja tilliä. Siihen asti tyydyn nauttimaan siirtolapuutarhakävelyistä ja muiden palstojen ihailusta ja siemailen sitä punaviiniä mummon asunnon parvekkeella vanhoja juttuja kuunnellen ja yhdessä mökkiä muistellen.

(Kuvat otettu eilen äitienpäivänä mummon palstalla.)

2 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia ja kaunis kirjoitus! Ihania hetkiä kuulostatte viettäneen mummon siirtolapuutarhamökillä. :) Haikeus kuuluu asiaan yhden aikakauden päättyessä ja toisen alkaessa, onneksi se yleensä menee ajan kanssa ohi ja päällimmäiseksi jäävät ne mukavat muistot. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ginger! Niin se varmaan on - tarvitaan vain vähän aikaa ja totuttelua :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...