Sivut

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Lähiruokaa

Voi, minkä löydön teinkään aivan rappumme vierestä iltakävelylle lähdettäessä!


Metsämansikoita - ja paljon niitä!


Eihän niitä sinne voinut jättää, joten kävelyn jälkeen hain saappaat jalkaan ja kipon käteen.


Rapusta ulos ja sisään kävelevät naapurit vähän ihmettelivät, että kuka siellä kykkii ja miksi.


No, ehdinpähän ensiksi! Ihan muutaman metrin päästä rapunovelta löytyi aamupalamarjat. Tässä yksi syy, miksi tykkään asua vähän vehreämmällä seudulla kuin aivan Helsingin keskustassa.

Jouduin tosin kokemaan todellisia kauhunhetkiä, sillä pusikko oli täynnä ykkösvihollisiani. Eniten maailmassa nimittäin inhoan etanoita. En voi käsittää, miten valokuvabloggarit ottavat niistä "mukavan kesäisiä kuvia" ja laittavat blogeihinsa minun inhotuksekseni. Tästä syystä jouduin myös jättämään suuren osan metsämansikoista poimimatta, sillä pystyin poimimaan vain kohdista, joissa selustani oli turvattu. Inhoan etanoita niin paljon, että kylmät väreet menevät jo siitä inhasta rasahduksesta, joka kuuluu kun niiden päälle astuu. Inhoni ei voi johtua siitä, etten olisi etanoiden kanssa ollut tekemisissä, sillä mummoni entisellä siirtolapuutarhapalstalla niitä kyllä riitti. Käsittämättömintä maailmassa ovat mielestäni ne jättimäiset lemmikkietanat, joita ainakin 90-luvulla joillakuilla oli kotonaan terraarioissa. Järjetöntä!


Sen verran urhea kuitenkin olin, että ihan pää puskassa marjoja noukin. Hissin peilistä paljastui, että pääni ja vaatteeni olivat marjojen poimimisen jäljiltä täynnä takertuvia siemeniä.


Loppu hyvin, kaikki hyvin! Sain muutaman desin herkullisia metsämarjoja palkinnoksi.


Aamupalanautinto oli taattu, kun otin vielä pakkasesta edelliskesän mustikoita metsämansikoiden kaveriksi rahka-jogurttiseoksen päälle, myslillä höystettynä tietenkin.


Täytyy varmaan tehdä vielä toinen reissu ryteikköön, sillä marjoja näytti vielä kypsyvän.

Todellista lähiruokaa, eikö vain? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...