Sivut

maanantai 27. toukokuuta 2013

Mojito, punainen pöytä ja vähän muutakin


Tekaisinpa tuossa äsken mojitot minulle ja kokkaavalle poikaystävälleni. Pidämme kaksi yhteistä vapaapäivää tänään ja huomenna, joten ajattelin, että kesäinen drinkki voisi olla paikallaan. Aikaisemmin tänään luimme aamulla pitkään sängyssä, tein meille banaanipannareita aamupalaksi ja kävimme keskustassa syömässä jäädytettyä jogurttia. Ei hassumpaa!


Tässä mojiton ohje, jos se joltakulta puuttuu! (K-18)

Mojito à la Tuuli
1 annos

4 cl vaaleaa rommia
½ lime
1 ½ rkl ruokosokeria
10 (vahvan) mintun lehteä
kivennäisvettä
jäitä/jäämurskaa

1. Purista limen mehu lasin pohjalle. Lisää myös mintun lehdet ja ruokosokeri.
2. Sörssää lusikalla sokeri, limen mehu ja mintun lehdet sekaisin. Tarkoitus on saada irtoamaan mahdollisimman paljon makua mintun lehdistä, joten hinkkaa lusikalla mintunlehtiä lasin reunaa vasten.
3. Lisää rommi - voit käyttää mittana esim. shottilasia!
4. Lisää lasiin reilusti jäitä tai jäämurskaa ja täytä lasi kivennäisvedellä.
5. Sekoita vielä lusikalla muutaman kerran juoma sekaisin ja nauti.


Vielä muutamia omia huomioitani mojiton valmistamisesta:

- Osta ehdottomasti vahvaa minttua (aka baariminttu), jos sellaista kaupasta löydät! Ainakin asematunnelin S-marketista on löytynyt, tänään löysin sitä Kampin K-Supermarketista (tosin se oli aivan törkeän kallista...). Myös tavallinen minttu käy, mutta silloin suosittelen laittamaan sitä enemmän ja sörssäämään lusikalla ekstralujaa.

- Joku muu voisi pärjätä vähemmällä sokerilla, mutta minun mielestäni mojiton kuuluu olla hieman makeaa.

- Jäämurska on mielestäni parempi vaihtoehto kuin jääpalat, mutta murska sulaa nopeammin enkä yleensä jaksa tehdä sitä.

- Sen täytyy olla nimenomaan ruokosokeria, tavallisesta sokerista tulee ihan eri (=pahemman) makuinen mojito.

Seuraavaksi - mojiton voimalla - aion tehdä jotain ennenkuulumatonta. Ylemmissä kuvissa näkyy taustalla meidän uusi keittiön baaripöytä, joka toimii muun muassa laskutilana. Aion näyttää muutaman kuvan uudesta punaisesta pöydästä tekemättä minkäänlaisia siivoustoimenpiteitä!

Here it - - wait for it - - comes!


Kyllä vain, kuvassa näkyy sekä läppärin ja imurin johto rumasti, erinäinen pirkkapaperikassi sekä vielä paikkaansa etsivä kierrätyskeskuksemme.

Hieman lisää ugly truthia toisesta kuvakulmasta...


Taustalla tiskipöytä tasoineen au naturel. Kyllä tämä nyt vähän kiristää näyttää tälläistä blogissa, mutta sille on syynsä...

Itselleni on todella vaikeaa päästää kotiimme vieraita, jos en ole jynssännyt paikkoja siistiksi, vaikken sitä kovin usein jaksakaan tehdä. Kumpikaan meistä - minä tai poikaystäväni - ei ole kovin siisti luonteeltaan, joten tavaroita jää lojumaan sinne tänne todella helposti ja siivoamiseen täytyy ihan erikseen ryhtyä. Kaikkein ärsyttävintä on, että siivouksen jälkeinen tila säilyy sellaisena ehkä puoli tuntia, minkä jälkeen tavarat alkavat taas hakeutua kaaokseen. Uuteen kotiin muuttamisen myötä meillä on ollut ihanan paljon kahvittelijoita ja muita kyläilijöitä, ja olen tietoisesti pyrkinyt vähentämään kodin siisteysasteesta murehtimista ja ahdistumista. Nyt tein siis saman blogin puolella. (Tarkoitukseni ei tulevaisuudessa ole näyttää blogissa kodin kaaosta, mutta halusin nyt äkkiä päästä näyttämään tuon pöydän ja samalla hieman opettelemaan uusia lähestymistapoja tähän kodin siisteysasiaan.)

Mutta takaisin pöytään...


Varsinainen ruokailupöytämme löytyy olohuoneen puolelta, jonne on suora ja avara sisäänkäynti keittiöstä. Keittiö itsessään on melko pieni, säilytystilaa vähän ja laskutilaa sitäkin vähemmän, joten uusi baaripöytä toimii tarpeellisena lasku- ja työskentelytilana. Läppäriäkin siinä voi pitää, jos haluaa vilkuilla reseptiä netistä ja/tai kuunnella kokatessa musiikkia. Ajattelimme vielä hankkia jonkin sortin baarijakkaran pöydän alle, mutta ainakaan ensisilmäyksellä ei Ikean tai Kodin1:sen sivuilta löytynyt mieleistä. (Vinkatkaa ihmeessä muita paikkoja, jos tiedätte! Värikäs baarijakkara olisi plussaa. ;) )


Ja nyt kun keittiöstä tuli puhe, niin esittelen samaan syssyyn uusimman peltipurkki-ihanuuden, joka kotiutui meille anoppikokelaani kautta: Van Houtenin sinisen kaakaopurkin!



Mielestäni aivan mahtava! Peltipurkit ovat heikkouteni, varsinkin tuollaiset vanhat ja patinoituneet. Voisinkin joskus tehdä kokoelmasta postauksen...


Keittiön ikkunalaudalla, peltipurkkien vieressä, basilika ja timjami voivat pulskasti, mutta korianterin kohdalla sinkkipurkki on tyhjä - kiitos kirvojen, jotka tekivät oikein kunnon invaasion istuttamaani korianteriparkaan! Yritin hävittää niitä fairyveden avulla, mutten onnistunut, joten korianteri joutui bioroskikseen. Jostain syystä kirvat eivät pitäneet timjamista eivätkä basilikasta, mutta korianteri oli niille ihanteellinen koti, kummallista!

Olisiko tässä nyt tarpeeksi pitkä ja sekalainen postaus tämän maanantain osalta? :D

Leppoisaa viikonalkua!

4 kommenttia:

  1. Tunnistin kyllä itseni niin tuosta siivousasiasta... Meillä aina tavarat jää siihen missä niitä on käytetty, mutta silti minua ärsyttää, jos joku tulee meille kun meillä on sotkuista (eli oikeastaan aina). Sisko on tehnyt meille siedätyshoitoa ja ilmestynyt aina välillä ohikulkumatkalla meille yllättäen jäätelöpaketti kainalossa: "Jos olisin soittanut, teillä olisi mennyt koko sunnuntai siivousstressiin." Niinpä.

    Ja mmmmojitoja :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kuulla, etten ole ainoa siisteydestä, vieraista ja siivoamisesta ahdistuva! Minullakin sisko on tehnyt siedätyshoitoa nyt kun asutaan lähekkäin :)

      Poista
  2. Kaikkea ihanaa samassa postauksessa :) tykkään hurjasti tuosta punaisesta pöydästä ja suloisista peltipurkeista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos annemi! Minäkin tykkästyin punaiseen apupöytään, käteväkin se on :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...