Sivut

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Sunnuntain installaatio


Tykkään ruokailupöydän ulkonäöstä tällä hetkellä. Uusi oranssi kaitaliina on jo aiemmin ihastelemaani Pentikin Paratiisi-sarjaa. (Jouduin ostamaan kaitaliinan lohdutukseksi, sillä Paratiisi-tyynyt olivat Sokokselta loppu. Näin on muuten käynyt ennenkin Sokoksen kanta-asiakastarjousten kanssa!) Pöytää koristavat myös spreijattu pullo, joka teki make-overin maljakosta kynttilätelineeksi, sekä lahjaksi saamani lohikäärmekulho. Oranssia, ruskeaa, kuparia - aika syksyisiä värejä! :)



Halusin kuitenkin tehdä vielä jonkun pikku-uudistuksen ruokailupöydän yhteyteen ja muistinkin kesällä ostamani Typography of Helsinki -kortit.


Kivoimmat kortit + masking teippiä = uusi seinä!



Oikein kiva, PAITSI ETTÄ: kirjoittaessani tätä postausta yksi korteista jo putosi. Nähtävästi tuo pilkullinen masking-teippi onkin jotain kakkoslaatua Kiinasta! Jouduin siis vaihtamaan nuo teipit... Tosi isoja eroja muuten noissa washiteippien laaduissa, tuo pilkullinen ei edes vaikuttanut siltä kaikkein huonoimmalta laadulta, jota olen käyttänyt lähinnä korttiaskartelussa. Se huonoin laatu on sellaista, että se olisi repinyt palan korteista mukanaan irrotettaessa. Tämä pilkullinen ei onneksi tuhonnut kallisarvoisia korttejani, se vain ei ollut tarpeeksi vahvaa pitämään niitä seinällä.

No joka tapauksessa, tästä tuli nyt minun sunnuntain installaationi. Tämän lähemmäs sisustamista ei tässä blogissa taideta päästä...

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa!

torstai 26. syyskuuta 2013

Pieniä kivoja asioita & hetkiä

Älypuhelin on toisaalta kiva, toisaalta ärsyttävä keksintö. En pidä siitä, että ihmiset nykyisin tuijottavat kännykkäänsä ihan koko ajan: bussissa, luennolla, kahvilassa - silloinkin kun on seuraa. Eniten minua ärsyttää se, kun joskus itsekin alennun moiseen. Hyviä puolia älypuhelimissa tosin on lukuisia: voi tarkistaa bussissa (mitä juuri äsken sanoin...) missä Unicaféssa on paras lounas tai paikantaa itsensä eksymistilanteissa. Tosi paljon tykkään myös siitä, että kännykässä on kohtuullinen kamera. Tsekatkaa muuten Hesarin testi: uudessa Lumiassa on ihan huippukamera, joka pärjää jopa järkkärille! Oman luurini kamera ei ole kyllä noin hyvä, mutta kyllä sillä saa ikuistettua isompia ja pienempiä kivoja hetkiä oikean kameran puuttuessa.

Puolikkaan romaanin pituisen aasinsillan jälkeen postauksen varsinaiseen aiheeseen. Kuvaan usein pieniä kivoja asioita ja hetkiä kännykkäkamerallani, ja ajattelin nyt jakaa niitä teidän kanssanne. Itse inhoan blogien instagram-postauksia, mutta tämä on mielestäni kuitenkin nyt vähän eri asia. (Tyhmä kysymys muuten: saako Lumiaan instagramia? Olisin periaatteessa kiinnostunut siitä, mutten ole jaksanut selvittää asiaa.)

Viime aikojen pieniä kivoja asioita & hetkiä:


- Jaffa-vihkot
- yhdistetty tee- & opiskeluhetki kahvilassa


- mummolla kyläily
- mummon väriterapiakynnet ♥


- semispontaani (ja halpa!) viininmaistelu ja tapakset Mikä Viini! -tapahtumassa



- Käsityökerhon kokoontuminen, osallistujina tietenkin minä ja K - viimeksi laitoimme K:n maustehyllyn kuntoon ja kokkailimme


- meren tuoksu
- kirpeät syyspäivät
- kävely merenrannalla
- koti meren vieressä (tämä ei kyllä ole mikään pieni vaan suuri ja kiva asia!)


 
- väriläiskät yllättävissä paikoissa kaupungilla


Oletteko tekin jo syystunnelmissa? Itse bloggailen tällä hetkellä vilttiin kääriytyneenä sohvannurkasta käsin. Teemuki on vieressä ja kynttilät sytytetty. Tänään otin myös keltaisen takin käyttööni, koska ulkona oli kovin kylmä!

Olipas sirpaleinen postaus, vähän tälläistä ajatuksen virtaa. Ja hei, huomenna on jo viikonloppu!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Viikon väriterapia 39


Tällä viikolla väriterapiaa tarjoavat uudet puuhelmeni, jotka ostin syysmarkkinoilta.


Minulla oli ennestäänkin useampia väriterapiahelmikoruja (klik ja klik), mutta näissä oli niin herkulliset värit, etten voinut mitenkään jättää ostamatta näitä. Puuhelmet ovatkin olleet kaulassani jo monena päivänä ja pakko sanoa, että väriterapia kyllä toimii, sillä ilahdun aina, kun näen helmet peilistä! :)



Olen myös tykästynyt tämän hetkisiin kynsiini, jotka tein seuraavilla lakoilla:


Gina Tricot'n pronssinen hilelakka (141 Rose Glitter) näyttää oikeastaan enemmän kullanväriseltä violetin Fashion Nailsin (22 Magic Amethyst) päällä. Jotenkin tosi syksyinen yhdistelmä mielestäni! Kannattaa muuten käydä katsomassa kynsilakkoja Ginassa, sillä mielestäni niissä on tosi hyvä hinta-laatusuhde (kiitos vain vinkistä sisko!). Lakat ovat jatkuvassa tarjouksessa 3 lakkaa 10 eurolla ja ne ovat yllättävän pigmenttisiä (1 kerros lakkaa riittää).


Tänään asuani koristivat helmien ja kynsilakan lisäksi tuunaamani pinnit. Lakkasin muutaman pinnin eri väreillä ja iskin ne hapsutukkani pitimiksi. Helppo tuunaus - tosin en oikein usko, että lakat kovin hyvin noissa pinneissä pysyvät.

Siinä tämän viikon väriterapia! Oletko sinä löytänyt hyviä väriterapian lähteitä viime aikoina? :)

tiistai 24. syyskuuta 2013

Pietari: kuvia ja kokemuksia

Vihdoin ja viimein sain käytyä Pietari-kuvat läpi ja muokattua ne postausta varten. Olo on ollut jotenkin vetämätön noin viikon ajan ja se on vaikuttanut myös bloggausintooni. Haluan kuitenkin ehdottomasti jakaa kokemukseni Pietarin risteilystä, jolla olin reilu viikko sitten poikaystäväni ja kaveripariskunnan kanssa.


St. Peter Line on ainoa yritys, joka järjestää viisumivapaita risteilyitä Pietariin. Olin kuullut yhtiöstä ja sen laivoista hyvin epäilyttäviä kommentteja ennen matkaa, joten oli mielenkiintoista nähdä, minkälainen risteilykokemus oikeasti olisi. Kerron nyt omasta kokemuksestani, jos se jotakuta vaikka auttaisi!

Jos sinua ei kiinnosta itse risteily ja siihen liittyvät kokemukset, skrollaa ihmeessä alas päin kohti Pietari-kuvia!

Saimme hytin superhalvalla Grouponin tarjouksen kautta (79e/4 hengen hytti). Princess Maria -laiva osoittautui oikein siistiksi, ihan perus risteilylaivaksi, jossa oli buffet-ravintolan ja tax freen lisäksi useampi kuppila, baari ja ravintola. Ainoa pettymys matkalla oli buffet-illallinen, joka oli todella surkea. Yksinkertaisetkin ruuat oli onnistuttu pilaamaan ja ainoa asia, josta oikeasti pidin, oli jäätelö! Lisäksi ravintola avattiin hieman myöhässä, jonot olivat aivan järkyttävän pitkiä ja viini koko ajan loppu hanoista. Syödessä tuli kiire eikä kokemus ollut todellakaan nautittava. Aamupala sen sijaan oli mielestäni ihan ok.

Laivalle mennessä laukut läpivalaistiin, sillä omien juomien ja vedenkeittimien ( :D ) vieminen oli kiellettyä. Läpivalaisukaveri ei kuitenkaan ollut kovin ahkeralla tuulella, sillä meillä oli yksi viinipullo repussa mukana, eikä sitä otettu pois.

Tax free -kauppa oli pieni, mutta saimme sieltä kätevästi sekä Haribot että tuliaispullot. Alkoholia tosin myytiin menomatkalla vasta klo 21 ja tulomatkalla vasta klo 22 alkaen.

Pietariin saapuessamme passintarkastuksessa oli todella isot jonot ja kaiken kukkuraksi minua ei meinattu päästää passintarkastuksesta läpi, koska vuonna 2005 otettu passikuvani ei oikein vastaa nykytodellisuutta. Lopulta hyvin tarkan syynäyksen jälkeen pääsin kuitenkin läpi. Satamasta lähti laivayhtiön shuttle-pikkubusseja, jotka kuljettivat keskustaan Iisakin aukiolle noin 10 minuutissa. Takaisin päin busseja tuli säännöllisin väliajoin ja se olikin kätevä tapa päästä laivalta keskustaan ja takaisin. Laivalle takaisin mentäessä passintarkastusjono oli vähintään yhtä pitkä kuin lähdettäessä, eli jonottamista joutuu kestämään.

No niin, siinä pääasiallisia kokemuksiani itse laivaosuudesta! Kyselkää ihmeessä, jos haluatte jotain lisätietoa, netin keskustelufoorumit ovat täynnä kaikenlaista informaatiota, joka ei tosiaankaan aina pidä paikkaansa.

Sitten itse Pietariin!









Pietari on aivan valtava kaupunki, jota ei tosiaankaan ehdi yhdessä päivässä läpi kiertää. Me kävelimme koko päivän ja ehdimme nähdä (tosin vain ulkoa) mm. Talvipalatsin ja Verikirkon sekä kävellä Nevski Prospektia reiluun puoleenväliin. Kävimme myös georgialaisessa ravintolassa syömässä. Meillä oli todella hyvä tuuri, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko päivän ja välillä lämpötila kohosi jopa hellelukemiin! Emme olleet hirveästi selvittäneet mitään etukäteen, vaan kävelimme vain kaupungilla ja tunnelmoimme.

Yhden ihan mielettömän paikan matkan varrelta löysimme...






Osoitteessa Nevski Prospekt 56 sijaitsee Kupetz Eliseevs -ruokahalli. Paikka on aivan uskomaton: seiniä reunustavat juusto-, leipä-, kakku- ja lihatiskit ja keskellä salia on valtava ananaksen näköinen palmu, jonka lehvien alla ihmiset nautiskelevat teetä, kahvia ja leivoksia. Lisäksi hallissa on hyllyjä, joissa myydään suklaata, vodkaa ynnä muuta. Paikka on myös koristeltu todella ylellisesti kristallikruunuilla, verhoilla ja valoilla. Minuun teki vaikutuksen erityisesti leivostiski, jossa myytiin toinen toistaan upeampia herkkuja. Me ostimme macaroneja, jotka söimme välipalaksi ja ai että oli hyvää! Jos käyt Pietarissa, käy ehdottomasti tsekkaamassa tämä herkkumyymälä!

Sellainen reissu! Minulla oli todella hauskaa, oli kiva käydä ensimmäistä kertaa Venäjällä ja tutustua Pietariin. Lisäksi reissuseura oli kohdallaan - jutellessa, syödessä, juodessa, karaokea laulaessa ja tanssiessa meni paluumatka kuin siivillä. :)

Oletko sinä koskaan käynyt Pietarissa? Pietarin-vinkkejä saa jakaa kommenttiboksissa!

perjantai 20. syyskuuta 2013

Ihania lahjoja

Minun ja mummon satavuotisjuhlista on jo aikaa, mutta en ole vielä esitellyt ihania lahjoja, joita tuolloin sain. Näin perjantain (ja lähes valmiin esseen) kunniaksi vihdoin ja viimein lahjapostaus!


Poikaystäväni vanhemmilta sain aivan ihanan Robin Hood -aiheisen peltipurkin, joka oli kuulemma ostettu Loviisan Wanhan Tavaran Päiviltä. Purkkia kiertää englanninkielinen tarina Robin Hoodista, miten hauskaa!


Peltipurkki pääsi muiden joukkoon keittiön hyllylle. Kokoelma sen kuin kasvaa... :)


Sain appikokelailtani toisenkin lahjan, jonka olin itse asiassa valinnut itse!
Kävin anoppikokelaani kanssa yhtenä viikonloppuna kotimyyjäisissä, jossa oli monia käsityöläisiä paikalla. Ihastuin Ritva Tuomisen lohikäärmekippoon, joten sain valita sen synttärilahjaksi. Huvittavaa sinänsä, koska oikeastihan minulla on synttärit vasta marraskuun lopussa... :D


Olen nähnyt Ritva Tuomisen lohikäärmekeramiikkaa ennenkin käsityömessuilla ja täytyy sanoa, että on kyllä veikeitä tekeleitä! Minunkin lohikäärmeellä on niin velmu ilme että.


Olen jo pitkään halunnut kokeilla teeruusukkeita, ja kuinka ollakaan, sain Forsmanin teeruusukkeita poikaystäväni veljeltä ja tämän tyttöystävältä. En tosin ole vielä raaskinut kokeilla noita.


Samalta taholta sain myös ihanan lintukortin, josta oli ihan pakko (...) tehdä gif-animaatio!


Toisen ihan mielettömän kortin, joka oli samalla myös lahja, sain ystäväpariskunnalta. Olin juhlia edeltävänä päivänä parkkeerannut vähän väärään paikkaan ja saanut elämäni ensimmäisen parkkivirhemaksun. Olin kovin pettynyt asiasta, sillä olin moneen kertaan tarkistanut, ettei lähistöllä näy pysäköintikieltomerkkejä. Pahaksi onneksi olin missannut alueellisen kieltomerkin... No niin, joka tapauksessa sain siis juhlissa tämän kortin käteeni ja ihmettelin, että mistä on kyse. Kortin toisella puolella oli verkkopankin kuitti, josta kävi ilmi, että ystäväni olivat maksaneet tuon maksun puolestani!! Voi että nauroin tuolle kortille ja idealle, tuli todella tarpeeseen ja oli vaatinut myös poikaystäväni avustusta juonessa. :')


Sukulaiset ja mummon ystävät antoivat minulle säästöpossun, joka ei ollut aivan tyhjillään. ;) Idea oli minusta mainio, varsinkin kun säästöpossu tuntui kovin tutulta ja tajusin sen olevan peräisin mummoni entiseltä siirtolapuutarhamökiltä, joka oli minulle todella rakas paikka.

Vähän samaa sarjaa on isältäni saama keraaminen kello, sillä se on kotoisin vanhempieni mökiltä. Olin joskus sanonut, että haluan kellon siinä tapauksessa, että siitä oltaisiin luopumassa ja toiveeni oli muistettu. Mielestäni kello on niin överin retro ja ihan minun väriseni, että halusin ehdottomasti kellon perijäksi!


Viimeisimpänä, vaan ei tosiaankaan vähäisimpänä: äidiltäni saama Virkkuri-kirja. Olin toivonut kirjaa lahjaksi, sillä selailtuani sitä kirjakaupassa ja luettuani hehkutuksia käsityöblogeista tulin siihen tulokseen, että haluan sen myös itselleni. Kuvausrekvisiittana kirjan alla on keskeneräinen tekele, joka ei ole peräisin Molla Millsin kirjasta, mutta jonka inspiraationa oli kyllä Virkkuri.


Tätä postausta tehdessäni olen moneen kertaan ihmetellyt, miten olenkin voinut saada näin upeita lahjoja, toinen toistaan kekseliäämpiä ja niin osuvia, etten itse olisi parempaa keksinyt. Sanat eivät oikein riitä kertomaan, miten iloinen olen kaikistä näistä lahjoista.

Ihanaa viikonloppua!

tiistai 17. syyskuuta 2013

Uusi lempiarkiruoka


Arkisin on tosi ärsyttävää yrittää keksiä, mitä söisi. Ruuan pitäisi olla nopeasti ja helposti tehtävää, terveellistä ja mielellään edullistakin. Tosi usein syön lounaan Unicaféssa ja illalla sitten salaattia höystettynä esimerkiksi halloumilla tai kanalla. Nyt löysin kuitenkin uuden lemppariarkiruuan, joka tuo päivällisiin vaihtelua! Resepti-idea on peräisin White Trash Disease -blogista, minne se oli alunperin tullut kuulemma Eeva Kolun blogista. Alkuperäistä reseptiä en kuitenkaan löytänyt, joten tässä oma versioni!

Bataattipata
4 annosta / idea WTD

1 sipuli
2 pientä tai 1 iso bataatti
öljyä
1-2 tl currya
chilirouhetta (kuivattua)
cayennepippuria
1 prk kikherneitä
1 prk kookosmaitoa
n. ½ prk tomaattimurskaa
1-2 dl soijarouhetta
1 kasvisliemikuutio
loraus hunajaa
suolaa
pippuria
tuoretta korianteria

1. Kuori ja pilko sipuli. Kuori ja paloittele bataatti.

2. Kuullota currya, chilirouhetta ja cayennepippuria kattilassa kuumassa öljyssä noin minuutti.

3. Lisää kattilaan sipuli. Kuullota muutama minuutti.

4. Lisää myös bataatti ja paista joitain minuutteja.

5. Lisää kattilaan kikherneet, kookosmaito, tomaattimurska, soijarouhe, kasvisliemikuutio ja hunaja. Keitä seosta noin 10 minuuttia tai kunnes bataatit ovat kypsiä. Muista sekoitella tasaisin väliajoin, jotta liemikuutio varmasti sekoittuu padan seaan tasaisesti. Voit säädellä padan nesteen määrää soijarouheen avulla!

6. Mausta lopuksi makusi mukaan suolalla ja pippurilla.

7. Tarjoa pata sellaisenaan tai esim. riisin kera.

8. Ripottele tuoretta korianteria annoksen päälle juuri ennen tarjoilua.


Pata ei ulkonäöltään ole kovin kummoista, mutta maku on mitä mainioin! Proteiiniakin annoksessa on mukavasti kikherneiden ja soijarouheen ansiosta. Padan koostumusta voi tosiaan säädellä soijarouheen ja tomaattimurskan avulla: lisäämällä soijarouhetta padasta tulee kiinteämpää.

Itselleni iskee aina aika ajoin korianterinhimo ja sen tyydyttämiseen tämä arkiruoka käy mitä mainioiten. Muutenkin tälläiset aasialaisvivahteiset ruuat ovat kyllä ainakin itselleni arjen luksusta!  Kehoitan siis lämpimästi kokeilemaan. :)

lauantai 14. syyskuuta 2013

Galaksikynnet

Blogistaniassa on jo pitempään pyörinyt kuvia ja tutoriaaleja galaksikynsistä. Tänään minulla oli hyvin aikaa lakkailla kynnet, joten päätin itsekin kokeilla, minkälaisen avaruuden saisin kynsilakoilla loihdittua.

Voilà:


Löysin kuin löysinkin jonkun iiikivanhan mustan kynsilakan varastojen uumenista, jota vetreytin vähän kynsilakanpoistoaineella. Mustaa alle ja aika montaa eri lakkaa päälle sienellä tuputellen, that's it.


Ainoa virhe olivat valkoisella tekemäni pilkut, joiden päälle jouduin lopuksi laittamaan vielä yhden kerroksen lakkaa. Ensi kerralla tiedän paremmin!

Ja näin montaa lakkaa käytin! :D


Valkoinen tosiaan oli mielestäni turha. Minulla ei ollut tummansinistä lakkaa, joten käytin violettia, pinkkiä ja vedenväristä. Myös kimalteleva harmaa oli hyvä. Lopuksi laitoin hieman oranssia hologrammilakkaa ja paaaljon glitteriä.


Aika hauskat, vaikka näyttävätkin hieman kynsilakkaoksennukselta. Mielenkiinnolla odotan kommentteja läheisiltä näistä!

Joko sinä olet kokeillut galaksikynsiä?

PS. Tämän postauksen ilmestyessä kiertelen Pietarin katuja, sillä olen viikonlopun Pietarin risteilyllä. :)

perjantai 13. syyskuuta 2013

Vauvan Converse-tossut

Kyselin heinäkuun puolivälissä apua tennariongelmaan. Kyse oli vauvan Converse-tossusta, jonka olin virkannut ja jonka koosta olin hyvin epävarma. Kiitos kommenttienne, tulin lopulta siihen tulokseen, että ensimmäinen tossu oli ihan hyvän kokoinen ja tein sille parin. Kaverini oli tilannut tossut esikoiselleen, jonka piti syntyä elokuun loppupuolella.

Vastoin kaikkia ennakkoluulojani tossut olivat valmiina ennen vauvan syntymistä - tosin vauvakin oli pari viikkoa myöhässä... :D Eilen pääsin vihdoin antamaan tossut pikkuiselle.


Kuvassa vauva on sylissäni ja poikaystäväni laittoi tossut vauvalle jalkaan, joten tuo oikeanpuolimmainen on jotenkin vinksallaan...

Tossut olivat ihan hyvän kokoiset - reilut, mutta pysyvät kuitenkin jalassa. Luultavasti menevät ihan mukavasti jouluun saakka. Vauvakin tosin oli hurjan iso syntyessään, 54 senttiä. :)


Ensimmäinen tossu syntyi ihan helposti kuvaa katsomalla, mutta oli kamalan hankalaa tehdä toinen tismalleen samanlainen! Olin kyllä kirjoitellut ylös hyvin epämääräisiä ohjeita, mutta en sitten oikein enää ymmärtänyt niitä toista tossua virkatessani. Olin kovin epävarma siitä, ovatko tossut sellaiset, että ne kehtaa antaa, mutta tilaaja-äiti oli kyllä tyytyväinen. Jopa vauvan isäkin kehui tossuja "ihan makeiksi". ;)


Tossut laitoin vihreään paperipussiin ja mukaan Sudenmarjan kortin. Onneksi minulla oli tuo kortti, sillä muutoin korttivarastoni oli hyvin epävauva-aiheinen, eikä minulla ollut aikaa väsätä itse korttia. Taustalla myös poikaystäväni hankkima Monty Python -pupu vauvalle - tai vauvan isälle... :D


Voi onnea kun sain pitää tuhisevaa vauvaa sylissäni! <3 Vauvakuumetta havaittavissa...?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...