Sivut

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Bretagnesta Normandiaan

Bretagnen reissu oli minun valmistujaislahjani, mutta koska matkakaverina oli poikaystäväni, piti meidän poiketa myös Normandiaan. Poikaystäväni on hyvin kiinnostunut historiasta ja Normandian maihinnousun paikkoja piti päästä katsomaan - varsinkin kun tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta maihinnoususta. Tältä siellä näytti:


Bretagnen ja Normandian rajalla kohoaa Mont-Saint-Michel, jossa käy miljoonia turisteja vuosittain. Me olimme vain ohikulkumatkalla, joten emme kivunneet luostarisaarelle, mutta kyllä se oli vaikuttavan näköinen kauempaakin. Paikka on Unescon maailmanperintökohde ja saarella on ollut luostari jo yli 1000 vuotta. Turisteja kammoavalle paikka tosin ei sovi!

 

Bayeux oli söpön oloinen pikkukaupunki, josta löytyy myös 1000-luvun alkupuolelta oleva historiallinen seinävaate. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä se, mutta suurehko pääsymaksu sekä ajan puute saivat meidät jättämään vaatteen ihailun toiseen kertaan.



Omaha Beachilla ei ollut paljon muuta kuin maihinnousussa auttaneiden maiden liput, rumahko muistomerkki sekä yksittäisiä turisteja.


Vaikka kuva ei sitä kerro, niin amerikkalaisten hautausmaalla oli rauha kaukana, sillä paikka kuhisi vuosipäivän kunniaksi paikalle saapuneita amerikkalaisia. Lisäksi osa hautausmaasta oli suljettu, sillä paikalle rakennettiin valtavaa lavaa - epäilemättä Obamaa varten.





Arromanches-les-Bains oli viimeinen yöpymispaikkamme ennen Pariisiin paluuta. Kylässä ei ollut paljon muuta kuin turistikauppoja sekä merelle jätetyt laiturinkappaleet, jotka britit olivat tuoneet mukanaan maihinnousua varten aina Englannista saakka. Sinänsä vaikuttavaa, mutta paikka oli niin turistirysä, etten kyllä yhtä yötä pitempään olisi kylässä viihtynyt. Onneksi kuitenkin hotellimme oli hyvin valloittava ja hotellin työntekijät neuvoivat meidät kylän ainoaan ei-turisti-ravintolaan.


Voinkin suositella lämpimästi Les Villas d'Arromanches -hotellia! Alakerrassa oli mukava salonki, jossa sai kirin kolmella eurolla suoraan sohvalle. Lautapelejäkin näytti paikasta löytyvän. Huone oli viihtyisä ja aamupala oikein reilu, lisäksi paikka oli ainoa, jossa henkilökunta puhui vapaaehtoisesti englantia! ;)


Normandiassa oli selvästi vehreämpää kuin Bretagnessa, johon Atlantin tuulet puhaltavat esteettä. Muutoin pidin Bretagnesta enemmän, sillä Normandiassa oli hirveästi (varsinkin amerikkalaisia) turisteja ja sotaan liittyviä kauppoja, muistomerkkejä, lippuja ja ties mitä oli joka paikassa. Jotenkin sodasta vouhottaminen alkoi stressata minua, vaikkemme viipyneet Normandiassa kuin yhden yön. Rennompi tunnelma löytyy siis Bretagnesta, mutta toki historiasta kiinnostuneille Normandia on mitä parhain matkakohde! Ja tärkeintä toki on, että molemmista paikoista saa siideriä, simpukoita ja kreppejä. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...