Sivut

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Joulukortit 2015



Tänä vuonna en ehtinyt tekemään itse joulukortteja (taitaa olla ensimmäinen kerta historiassa!), mutta maalasin kuitenkin kaksi joulukortin tapaista yhtenä vapaailtana. Mallin apinoin suoraan netistä. Käsittämätöntä, miten paljon aikaa noinkin yksinkertaisiin kortteihin voi mennä! Muutoin projekti olisi ollut nopea, mutta koska halusin palloihin monia eri sävyjä märällä tekniikalla, piti kerrosten kuivumisen välillä odotella aika pitkiä aikoja. Loppujen lopuksi näihin kahteen korttiin meni koko ilta - vaikka tietysti kuivumista odotellessa puuhailin muuta. Lopputuloskin on vähän niin ja näin, eli tuskinpa maalailen jatkossa enempää kortteja. :D

Nämä ainoat itse tekemäni kortit lähtevät niitä eniten arvostaville eli äidille ja mummolle. (Toivottavasti äiti on saanut omansa nähdessään postauksen, niin ei mene yllätys pilalle. Itse makoilen tämän postauksen ilmestyessä Goalla - toivottavasti onnellisena rannalla enkä vatsataudissa hotellihuoneessa...)

Näiden korttien myötä toivottelen hyvät joulut! Palailen blogin puolelle joulun jälkeen kertomaan Intian matkasta. :)

perjantai 4. joulukuuta 2015

(Pikku)jouluherkkua: Piparifudge



Yhdet pikkujoulut ehdin juhlia ennen Intiaan lähtöäni. Kyseessä olivat pikkujoulut, joita vietämme entisten työkavereiden kanssa joka vuosi nyyttäriteemalla. Näin ollen mukaan piti ottaa jotain hyvää ja päädyin viemään salaatin lisäksi Dr. Sugar -blogista bongaamani reseptin mukaan tehtyä piparifudgea. Loppujen lopuksi satsista riitti useampaan kyläpaikkaan ja kotiinkin maistelemista, koska fudget olivat niin tuhtia tavaraa, ettei kukaan voinut syödä paria palaa enempää kerralla!


Piparifudge
Resepti: Dr. Sugar

400 g tummaa suklaata (minä käytin Pirkka leivontasuklaata)
1 purkki kondensoitua maitoa
1 tl chai- tai vaniljauutetta
pipareita

1. Vuoraa 20x20cm vuoka foliolla. Murskaa pohjalle pipareita.
 
2. Sulata miedolla lämmöllä suklaa ja kondensoitu maito paksupohjaisessa kattilassa.
 
3. Kun seos on sulanut, sekoita uute joukkoon ja kaada massa pipareiden päälle. Viimeistele pinta piparimuruilla.
 
4. Anna jähmettyä jääkaapissa muutama tunti tai seuraavaan päivään. Leikkaa sopiviksi paloiksi.



Itselläni oli hieman hankaluuksia saada massa notkistumaan ja levittymään tasaisesti vuokaan. Lisäksi piparinpaloja piti painella, jotta ne jäisivät kiinni massaan. Kyllä suurin osa piparipaloista pysyikin kiinni suklaassa, mutta aika paljon niitä myös tippui varsinkin kuljetuksessa irti.

Dr. Sugar kertoi tehneensä fudgea paikkaamaan Fazerin piparisuklaata, jota nähtävästi ei enää valmisteta. Kovin jouluiselta fudge maistuukin! Minun täytyy kuitenkin myöntää, että itselleni maistui paremmin viime jouluna kokeilemani Kinuskissan piparminttusuklaa, joka oli hieman raikkaampi kuin tämä nyt kokeilemani herkku. Tumman suklaan (ja joulusuklaan) ystäville piparifudge on kuitenkin tosi hyvä resepti ja kiva vieminen pikkujouluihin tai ihan joululahjaksi. :)

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Brunssilla: Hello Darling


Vietin muutama viikko sitten shoppailu- ja brunssilauantaita Helsingissä käymässä olleen kaverini kanssa. Kaverini on foodie ja lisäksi kasvissyöjä, joten brunssipaikka piti valita huolella. Onneksi muistin blogeissa pyörineen Hello Darlingin, joka sijaitsee Isolla Roballa. Hello Darlingista saa "all day breakfast"-annoksia, herkullisen kuuloisia salaatteja ja muitakin annoksia. Pöytäpaikka kannattaa varata, koska paikka on todella kompakti.

Brunssilautaset maksavat noin parikymppiä. Me molemmat valitsimme Poached Eggs -annoksen chiasiemenvanukkaalla ja tempehillä.


Alkuun tosiaan tarjoiltiin chiasiemenvanukas, jossa oli ainakin banaania, kookosta ja kardemummaa. Itse en valitettavasti annokseen ilahtunut, sillä en erityisesti pidä kookoksesta ja kardemummaa oli reilusti. Lisäksi vanukas oli puoliksi kova klöntti, nähtävästi siemenet eivät olleet lionneet kunnolla tai jotakin...


Ateriaan kuuluneet pikku juomat onneksi maistuivat mainiolta. Mehussa oli muistaakseni porkkanaa ja appelsiinia ja smoothiessa ainakin luumua, kookosvettä... ja jotakin. Molemmat olivat tosi hyviä!


Itse päälautanen oli todella suuri annos kaikenlaista hyvää! Annoksessa oli salaattia, avokadoa, salsaa, jonkin sortin papumössöä paistettujen perunoiden kera (hash browns), paahtoleipää uppomunilla ja tempehillä sekä vesimelonia (kaverini ei pidä vesimelonista - aivan käsittämätöntä - joten sain hänenkin palansa). Maut olivat itselleni jollain lailla eksoottisia - en itse tekisi mitään tällaista kotona. Maistoi myös ekaa kertaa ikinä tempehiä. Jollain lailla annos oli todella sekava kokonaisuus, toisaalta kuitenkin mietitty. Oli vähän epäselvää, miten tai minkä kanssa salsa esimerkiksi olisi pitänyt syödä. Leipä oli automaattisesti gluteenitonta, joten sen koostumus oli hieman erilainen, kuin mihin olen tottunut. Kaikki kuitenkin maistui hyvältä. Annoksen syötyäni meinasin haljeta! Myös kaverini tykkäsi kovasti lautasesta.

Summaus: jos haluat syödä erilaisen brunssin ilman iänikuisia croisantteja ja pekonia ja satut vielä olemaan kasvissyöjä, suosittelen Hello Darlingia! Jos sen sijaan etsit perinteistä brunssia, tämä ei ole sinun juttusi. Itse haluaisin ehdottomasti myös maistaa Hello Darlingin salaatteja.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Kaksi viikkoa lähtöön








Kahden viikon päästä lähden kuvien maisemiin eli Intiaan. Kuten alimmasta kuvasta näkyy, tämä ei ole ensimmäinen reissuni - viimeksi olin siellä 8 vuotta nuorempana, huomattavasti vähemmän pelokkaana, punatukkaisena ja melko monta kiloa hoikempana. Ensimmäisen kerran olin Intiassa 16-vuotiaana, kun lähdin sinne Lions-nuorisovaihtoon. Vietin yhden kuukauden mumbailaisessa perheessä, josta tuli minulle vaihdon aikana tosi tärkeä. Toisellakin reissullani olin intialaisen kakkosperheeni luona. Tällä kertaa perhe on kutsunut minut ja poikaystäväni vanhimman tyttärensä häihin eli aivan varmasti tiedossa on unohtumaton reissu. Parilla aiemmalla kerralla olin vain Mumbaissa, tällä kertaa suurimman osan ajasta vietän Goalla, jossa myös häät pidetään.

Ennen reissua on vielä miljoona asiaa hoidettavana, niin häihin, matkaan kuin töihinkin liittyen - ei siis ihme, että olen suoraan sanottuna todella stressaantunut. Halusin tehdä tämän postauksen, jotta joutuisin pakostakin hieman fiilistelemään tulevaa matkaa ja muistelemaan Intian värejä, hajuja ja makuja. Aurinkoon pääsy kieltämättä tuntuu ihanalta ajatukselta, mutta kaikkein eniten odotan kuitenkin rakkaan Intian-perheeni näkemistä. Miten ihmeessä edellisestä reissusta voikin olla jo 8 vuotta?

Postailen varmaan vielä jotain ennen lähtöä, mutta joulukuussa blogissa tulee olemaan hyvin hiljaista. Onko muuten sattumalta joku lukijoista käynyt Intiassa? Jos on, niin kertokaa vähän missä ja millaisella reissulla!

perjantai 13. marraskuuta 2015

Viikon väriterapia 68: Inspiraation pilkahduksia

Hei ja hyvää marraskuuta!

Tämä syksy on ollut sään suhteen upein naismuistiin - olen paikasta toiseen viipottaessa nauttinut mitä ihmeellisimmistä valoilmiöistä, taivaankannen värivaihteluista ja kuivista lehtikasoista. Vasta viime päivinä sää on muuttunut tyypilliseksi marraskuun tihkuksi ja viimaksi.

Kuten postauksen otsikko vihjaa, olen kaiken tämän järkyttävän kiireen keskellä kokenut muutamia inspiraation pilkahduksia väriterapian muodossa. Näitä ovat olleet:



K-raudasta löytynyt väriterapiaseinä. Olin äidin mukana ostamassa tylsää valkoista maalia, kun huomasin ihanan värikkään seinän, jolle oli ripoteltu maalien värikartta. Värilappuja sai tietysti ottaa mukaansa, joten nappasin sillä hetkellä minua inspiroineet värit. Niiden nimet olivat Mosaiikki, Karamelli, Päiväntasaaja, Päiväuni, Chablis ja Tiffany. Nimetkin kyllä inspiroivat minua - unelmissani nukun päiväntasaajalla päiväunia ja nautin chablista. Kerrassaan piristävä seinä!


Kusmi -teepurkit (ja teen juominen). Olen viime aikoina ruvennut taas litkimään teetä mitä enemmissä määrin. Olen myös pannut elämän risaiseksi ja lorauttanut mukaan hunajaa! Tätä en ole tehnyt vuosiin "koska hunajassa on ylimääräisiä kaloreita". No, en varsinaisesti ole kalorien puutteessa, mutta juuri nyt pieni luksus ja extramakeus voittaa yleisen periaatteeni. Nuo Kusmi -teepurkit ovat ihanan värikkäitä ja söpöjä, lisäksi hyvin riittoisia! Ostin nuo muistaakseni 1,5 vuotta sitten Bretagnen reissulta eikä yksikään purkki ole vielä loppunut (vaikka yhdestä mausta en niin pidäkään). Setti maksoi muistaakseni 12 euroa, Stockalla hinta on tupla.


Pehmeät ja värikkäät asiat, kuten villasukat ja olohuoneen villapeitto. Iltaisin on mukavaa kääriytyä oranssiin villapeittoon ja imeä siitä lämpöä ja väriä telkkaria katsoessa. Myös siskolta perimäni pilkulliset pyjamahousut ovat ilahduttaneet.



Taivaan värishow! Tässä kuvat yhdeltä alkuillalta. Olin bussissa menossa töistä kotiin, kun huomasin, että taivaalla tapahtuu jotakin. Kävin kotona vain vaihtamassa vaatteet ja nappaamassa kameran ja juoksin rannalle. Voin kertoa, etten ollut ainoa, joka siellä heilui kamera kädessä. Näitä värejä ja tunnelmia kun saisin siirrettyä akvarellitöihinikin - akvarellikurssi tosin on jäänyt tänä syksynä hävettävän usein väliin työkiireiden takia.


No ne lehdet. Yllä oleva näky on jo mennyttä, mutta kuvaa katsoessani kuulen lehtien rapinan ja muistan, miten aurinko sai keltaiset lehdet (ja takkini) loistamaan.

***

Kaikesta kiireestä, väsymyksestä ja yleisestä kamaluudesta huolimatta tässä syksyssä on ollut jotain loistokasta, kiitos luontoäidin. <3

Mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Perinteinen syysreissu mökille eli miten alentaa stressitasoja













Annan kuvien puhua puolestaan: viime viikonlopun mökkireissu oli aivan ihana. Sää oli sanalla sanoen täydellinen, minkä ansiosta viihdyimme hyvin ulkona pelaillen, haravoiden, karpaloita poimien, valokuvaten ja kokkaillen. Iltaisin auringonlaskut meinasivat räjäyttää päämme, niin upeita ne olivat ja erilaisia joka ilta. Kyllä se vaan on todettava kerta toisensa jälkeen, että mökille meneminen on paras tapa laskea stressitasoja.

Kiitos vielä mökkiseurasta sisko ja K!

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Linssi-kasvissosekeitto

Täällä sitä ollaan! Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet aivan hirveät töiden ja stressin määrän suhteen. Senpä vuoksi en ole edes ehtinyt lukea blogeja, kirjoittamisesta puhumattakaan. Suoraan sanottuna kiireet eivät vielä hellitä, mutta nyt minulla olisi kuitenkin pikainen resepti postattavaksi. Tein viikko sitten ensimmäistä kertaa kasvissosekeittoa, johon tuli linssejä, ja se toimi mielestäni aika kivasti.


Linssi-kasvissosekeitto
neljälle
alkuperäinen resepti (tässä hieman muokattuna) Kauneus ja terveys 12/2015

2-4 porkkanaa koosta riippuen
½ bataatti
2 tomaatti
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
chilirouhetta ym. mausteita maun mukaan
1 prk / 2dl kypsiä punaisia linssejä
1 l kasvislientä
1 dl (maustettua) kermaa
suolaa
mustapippuria
yrttejä

1. Kuori porkkanat ja bataati, paloittele ne pieniksi paloiksi.
2. Pese ja leikkaa tomaatti neljään osaan
3. Kuori ja hienonna sipulit.
4. Kuullota kasviksia ja chilirouhetta (ja muita mausteita) öljytyssä kattilassa pari minuuttia. Lisää kasvisliemi ja linssit. Keitä kasvikset täysin kypsiksi.
5. Soseuta keitto ja lisää kerma. Mausta makusi mukaan suolalla ja pippurilla ja halutessasi tuoreilla hienonnetuilla yrteillä.
6. Tarjoile esimerkiksi raejuuston ja teeleipien kanssa.

Minulla ei ollut tuoreita yrttejä (paitsi keittiössä kasvava oregano, josta pöllin kuvausrekvisiittalehdet), mutta niiden lisääminen keittoon toisi kyllä ehdottomasti lisää makua ja tuoreutta. Tuoreiden yrttien sijaan käytin yrteillä maustettua kermaa, mutta varmasti erilaiset juusto- ym. kermat sopivat tähän yhtä hyvin. Tykkään syödä raejuustoa kasvissosekeittojen kanssa, sillä lailla niistä saa hieman ruokaisempia ja proteiinipitoisempia. Teeleivät sen sijaan tekevät ateriasta jo ihan arjen luksusta. ;)

Huomenna lähden tentin jälkeen perinteiselle syysmökkireissulle K:n ja siskon kanssa - tarkoituksena olisi taas poimia karpaloita ja kaikkein tärkeimpänä rentoutua. En nyt lupaile mitään blogin ääreen palailemisesta, mutta ehkäpä saan muutaman kivan syyskuvan napattua mökillä.

Oikein ihanaa syksynjatkoa!

perjantai 4. syyskuuta 2015

Kesälista

Syyskuu. Viimeiset kaksi päivää on satanut ja työhuoneessa on pitänyt sytyttää päivälläkin valot päälle. Lisäksi tänään aamulla heräsin kurkku ja pää kipeänä alkavaan flunssaan. Merkit ovat siis selvät: syksy on tullut. Ennen kuin syksy iskee kunnolla päälle, haluan vielä tehdä (lähinnä itseäni varten) listan asioista, joita tein tänä kesänä.


Tänä kesänä...

...olin ensimmäistä kertaa melontaretkellä poikaystävän kanssa Sipoon saaristossa. Menomatkasta tuuli ja meinasin luovuttaa surkean tekniikkani kanssa, mutta paluumatka sujui jo paremmin ja sain nauttia luonnosta.

...söin ennätysvähän jäätelöä - liittyisikö se huonoon säähän? Kahdesti sain kuitenkin Helsingin jäätelötehtaan jättipallon, eli olen tyytyväinen.

...poimin mustikoita äidin ja K:n kanssa K:n äidin luona. Olin hurjan ylpeä saaliistani, vaikka se olikin vain 4 litraa. Kivaa syödä talvella itse poimittuja mustikoita pakkasesta!

...vietin juhannusta sumuisten peltojen keskellä vesisateessa lenkkeillen. Iltaisin lilluimme ihanan lämpimässä paljussa.


...kävin Mustikkamaalla kesäteatterissa katsomassa esityksen Seitsemän siskoa. Meillä oli hurjan hyvä tuuri, koska sää oli aivan täydellinen kesäteatterille ja paluumatkalla saimme ihailla Helsingin silhuettia auringonlaskussa Mustikkamaan sillalta käsin.

...vietin perinteisiä rapujuhlia anoppilassa. Minä söin 11 rapua, appikokelaani 40.

...uin ennätysvähän. Ensimmäisen pulahduksen mereen tein vasta 2 viikkoa sitten aamulenkin yhteydessä, mutta se olikin niin täydellinen uintikerta, että olen oikein tyytyväinen.

...olin veneretkellä poikaystävän vanhempien kanssa. Eväspulla ja -makkara maistuivat ihanilta auringossa nautittuina.


...kävin tosi usein aamulenkillä, ja joskus myös iltalenkillä. Teen varsinkin aamuisin aina saman, noin 45 minuutin kävelylenkin, mutta ainakaan vielä en ole merenrantamaisemiin kyllästynyt.

...piknikkejä ja terassi-iltamia tuli pidettyä harvinaisen vähän. Toisaalta ne muutamat piknikkerrat ovat jääneet hyvin mieleeni, koska ne tuntuivat erityisiltä. Aperol spritz oli kesän lempijuomani - vaikken juonutkaan sitä kuin kahdesti: toukokuussa terassikautta avatessa ja elokuussa Skifferissä käydessä.

...luin huimat (...) kolme romaania loman aikana: Katja Ketun Hitsaajan ja Piippuhyllyn sekä Siri Hustvedin Lumouksen. Tämä oli harvinaista herkkua, koska "normaaliolosuhteissa" eli arkena jaksan harvoin tarttua romaaniin. Syytän tästä väitöskirjaa.

...kävin kerran Hietsun kirppiksellä. Löysin yhden paidan syksyksi ja yhden mekon, jonka joko otan mukaan Intiaan tai annan K:lle.



Jos tästä listasta joku toistuva teema pitäisi nostaa esille, niin kyllä se olisi meri. Meren äärellä on syöty jätskiä, juotu aperol spritziä, käyty lenkillä, vietetty piknikkiä ja nautittu kesästä. Jopa ruoka tuntuu jääneen taka-alalle, mikä on ennenkuulumatonta. Toisaalta olen loppukesän ollut dieettikokeilulla, mikä hieman selittää asiaa. Haluaisin ajatella, että tänä kesänä elin terveellisemmin kuin monena aiempana. Voisin myös listata asioita joita en tehnyt (näihin kuuluvat muun muassa mattojen ja ikkunoiden pesu...), mutta keskityn mieluummin asioihin, joita sain tehdä ja kokea.

Tämä oli hyvä kesä.

maanantai 17. elokuuta 2015

Salade niçoise

Nizzan salaatti on varmaan aika monelle tuttu ruoka. Tein sitä pitkästä aikaa tässä yhtenä päivänä ja nappasin kuvan, jotta voin jakaa jo moooonta vuotta käyttämäni ohjeen teillekin.


Salade niçoise à la Tuuli

vihreää salaattia (esim. tammenlehti, frisee, lollo rosso...)
tomaatteja
kurkkua (mieluiten avomaan)
vihreitä papuja (mieluiten tuoreita)
keitettyjä perunoita
tonnikalaa
kananmunia
suolaa
pippuria
sitruuna

1. Huuhtele pavut ja laita ne suolalla maustettuun veteen kiehumaan noin 10 minuutiksi. (Voit myös käyttää pakaste- tai purkkipapuja, mutta näin kesällä kannattaa tietysti hyödyntää tuoreita.)

2. Laita myös kananmunat kiehumaan (eli kylmään veteen, jossa munat pikku hiljaa alkavat kiehumaan - jos ne laittaa suoraan kiehuvaan veteen, ne menevät rikki) ja keitä ne koviksi (n. 7 minuuttia).

2. Papujen ja munien kiehuessa valmista salaattipohja pesemällä ja pilkkomalla salaatti, tomaatit ja kurkku (avomaankurkut pitää kuoria). Jos haluat, voit lorauttaa salaattipohjaan hieman öljyä/balsamicoa/salaatinkastiketta - itse en laita mitään, koska käytän öljytonnikalaa.

3. Pilko keitetyt perunat viipaleiksi salaattipedin päälle ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

4. Levitä tonnikala perunoiden päälle ja mausta lorauksella sitruunanmehua.

5. Kun pavut ovat kypsyneet, huuhtele ne kylmässä vedessä. Laita kiehuneet kananmunat hetkeksi kylmään veteen jäähtymään.

6. Levittele pavut tonnikalan päälle. Kuori ja pilko kananmunat ja levittele ne annoksen reunoille (tai minne nyt haluatkin laittaa ne). Ripottele kananmunansiivujen päälle myös hieman suolaa.


Jos kaapista löytyy keitettyjä perunoita, on tämä oivallinen lounas tai miksei illallinenkin. Itselleni Nizzan salaatista tulee aina mieleen vaihtoaikani, sillä se oli ruoka, jonka pystyin "keittiössäni" (eli kopperossa jossa oli yksi keittolevy ja vesiallas, ei muuta) valmistamaan, ja sen takia sitä tuli syötyä melko useaan otteeseen. Nyt vaihdosta on onneksi jo kulunut niin monta vuotta, että voin taas syödä tätä salaattia! :D

Muissa uutisissa: tämä voi hyvin olla viimeinen reseptipostaus vähään aikaan, sillä olen eräänlaisella dieettikokeilulla. Dieetti alkoi tänään ja minulla on hyvin vahvat epäilyt siitä, miten kauan jaksan hommaa kokeilla, joten voi olla, että ette edes huomaa mitään, kun postaustahtini on muutenkin niin hidas, mutta ajattelinpa vain jakaa tämänkin tiedon. :P

lauantai 8. elokuuta 2015

Inspiraatio hukassa


Kuten ehkä blogin päivittymisvauhdista on voinut päätellä, on minua jo pitempään vaivannut inspiraation puuttuminen. Käsityökorin keskeneräiset tekeleet eivät ole yhtään sen valmiimpia kuin puoli vuotta sitten, enkä ole aloittanut uusia projekteja ainakaan pariin kuukauteen. Yhden vaivaisen tiskirätin neuloin viime viikonloppuna, kun muistin, että olin luvannut sellaisen K:n äidille viedä ja olin menossa seuraavana päivänä kylään. Luulin, että viimeistään tuo pikku projekti saisi minut muistamaan, miksi ylipäätään teen käsitöitä, mutta inspiraatiota ei ole näkynyt eikä kuulunut.

Myöskään kameran muistikortille ei ole tallentunut mitään inspiroivaa sitten mökkiloman (paitsi tuo vaaleanpunainen pilvi tältä viikolta). Kännykän kameralla olen ottanut kuvia ja niitä somessa jakanut, mutta varsinainen kuvaaminen on jäänyt aivan totaalisesti. Usein kännykkäkameralla kuvia ottaessani mietin, että olisipa hyvä, jos nyt olisi oikea kamera, niin saisin paremman kuvan, mutta kamera on noina hetkinä ollut kotona. En siis ole erikseen muistanut/jaksanut/viitsinyt ottaa kameraa minnekään mukaan.

Kuvittelin, että inspiraation puutos johtuisi loman tarpeesta ja yleisestä väsymyksestä. Loma ei kuitenkaan tuonut parannusta asiaan. Otin viikon mökkilomalle lyijykynät ja paperia sekä muutaman keskeneräisen käsityön mukaan, mutten edes ottanut niitä laukusta esille koko aikana.

Uusia reseptejäkään ei oikein ole tullut kokeiltua. Ruuan laitto ylipäätään tuntuu jotenkin rasittavalta, joten olemme poikaystävän kanssa laittaneet arki-iltaisin lähes aina pelkkää salaattia vaihdellen proteiinilähdettä fetajuuston, kanan ja halloumin välillä. Viikonloppuisinkaan emme ole kokkailleet mitään mainitsemisen arvoista - vanhoja suosikkeja vain.

Jopa kynsien lakkaaminen on jäänyt. Kyllä minulla yleensä jotain lakkaa kynsissä on, mutta on voinut kulua viikkokin ilmaan mitään lakkaa edellisten lakkausten poistamisen jälkeen, enkä ole tehnyt mitään erikoisempaa kuin yhden värin lakkauksia.

Mitä tulee innostumiseen muiden tekemistä asioista, on silläkin saralla tapahtunut aikamoinen floppi. Lueskelen blogeja vain satunnaisesti, eikä mikään oikein ole sytyttänyt minua niin kuin aikaisemmin. Toisaalta tietysti muiden blogien lukeminen muistuttaa minua siitä, etten itse ole saanut mitään aikaiseksi viime aikoina, mikä saattaa johtaa blogien lukemisen vähenemiseen, mikä puolestaan ei ainakaan lisää inspiraatiotani. Tästä voikin muodostua eräänlainen noidankehä.

Olen myös miettinyt blogin lopettamista useampaan otteeseen. Vielä en ole sitä tehnyt, koska toivon kovasti, että inspiraation puutos olisi vain väliaikaista. Selailin kuitenkin blogiani taakse päin ja yritin muistella, milloin viimeksi olen oikeasti ollut inspiroitunut jostain, ja tulin siihen tulokseen, etten ainakaan tämän vuoden puolella. Pelkään siis, että tämä vaihe on nyt jäänyt ikävästi päälle.

Olen yrittänyt miettiä, mistä tämä kaikki johtuu. Jotenkin ajoitan inspiraation vähenemisen alkamisen viime syksyyn, jolloin aloitin varsinaisesti väitöskirjan tekemisen (muiden töiden ohella). Tekisi mieli syyttää väitöskirjaa tästä(kin), mutta jotenkin tuntuu, ettei sekään nyt voi aivan pitää paikkaansa. Minulla on ollut tosi rankkoja opiskelu- ja työjaksoja aina blogin aloittamisesta asti, mutta ne eivät ole kukistaneet inspiraatiota kuin hetkellisesti ja lähinnä ajanpuutteen muodossa. Toki olin kovin kiireinen viime keväänä, mikä näkyi kyllä väsymyksenä, mutta jotenkin näen inspiraation puuttumisen erillisenä siitä.

En haluaisi, että elämäni on jatkossa vain väitöskirjaa/töitä, liikkumista (olen jaksanut liikkua oikein mukavasti, joten en näkisi itseäni varsinaisesti masentuneena - siitäkin nimittäin kokemusta löytyy), television katselua ja kotitöitä. Olen aina tykännyt tehdä kaikenlaista luovaa, kuten piirtää, soittaa (silloin kun se vielä oli mahdollista), tehdä käsitöitä, ottaa valokuvia, leipoa, kirjoittaa ja sen sellaista - luovuuden purkamisen tapa vain on vaihdellut päivästä, viikosta, vuodenajasta ja elämänvaiheesta riippuen. Varsinkin tällä hetkellä se, mitä teen työkseni, on niin teoreettista pakertamista, että mielestäni se kaipaisi vastapainoa kaikesta luovasta ja värikkäästä. Miksi siis en innostu asioista niin kuin ennen?

***

Kirjoitin tämän tekstin lähinnä itselleni, mutta koska koko tämä inspiraation puuttumiskysymys liittyy niin läheisesti blogini teemaan ja koko olemassaoloon, halusin julkaista sen täälläkin. Ehkäpä teidän lukijoiden joukosta löytyisi joku, joka on kokenut samankaltaista. Olisiko jollakulla vinkkejä inspiraation takaisin houkuttelemiseen?

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Mökkiloma

Olipa ihanaa taas päästä mökille pitkästä aikaa. Tällä kertaa sain nauttia mökillä olemisesta ruhtinaallisen viikon ajan, koska tänä vuonna minulla oli melkein oikea kesäloma. Monena viime vuonna on täytynyt tehdä ties mitä järjestelyjä töiden kanssa, jotta olen saanut kolme tai neljä päivää vapaaksi mökkireissua varten. Näin ollen tuntuu luksukselta, että sain viettää siellä kokonaisen viikon ja vieläkin loma jatkuu! Säät eivät olleet erityisen ihanteelliset, vaikkakin jos asiasta etsii positiivisia puolia, niin ainakin säästyin kasvimaiden kastelulta. Onneksi sain kuitenkin muutaman auringoisen iltapäivän laiturilla - se kun on ehdottomasti lempipaikkani mökillä (mikä myös näkyy ottamissani valokuvissa).

Kuten aina, otin mökillä kuvia itselleni tärkeistä tunnelmista ja hetkistä. Kuvat toistavat samaa kaavaa vuodesta toiseen, mutta toisaalta niin myös mökkielämä itse. Aina valo on kuitenkin hieman erilainen, auringonlasku hieman eri lailla sävytetty ja itselleni kuvista mieleen tulevat assosiaatiot ovat selvästi erilaisia riippuen kuvausvuodesta. Tämän perustelun jälkeen viitsin julkaista seuraavat kuvat.




 















Viimeiset neljä kuvaa otin viimeisenä iltana. Taivas oli ollut pilvinen monena iltana, enkä ollut saanut ihailla auringonlaskuja laiturilta käsin, mutta viimeisenä iltana taivas kirkastui sateen jälkeen ja sain yhden täydellisen tyynen, vaaleanpunaisen auringonlaskuillan.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...