Sivut

maanantai 17. elokuuta 2015

Salade niçoise

Nizzan salaatti on varmaan aika monelle tuttu ruoka. Tein sitä pitkästä aikaa tässä yhtenä päivänä ja nappasin kuvan, jotta voin jakaa jo moooonta vuotta käyttämäni ohjeen teillekin.


Salade niçoise à la Tuuli

vihreää salaattia (esim. tammenlehti, frisee, lollo rosso...)
tomaatteja
kurkkua (mieluiten avomaan)
vihreitä papuja (mieluiten tuoreita)
keitettyjä perunoita
tonnikalaa
kananmunia
suolaa
pippuria
sitruuna

1. Huuhtele pavut ja laita ne suolalla maustettuun veteen kiehumaan noin 10 minuutiksi. (Voit myös käyttää pakaste- tai purkkipapuja, mutta näin kesällä kannattaa tietysti hyödyntää tuoreita.)

2. Laita myös kananmunat kiehumaan (eli kylmään veteen, jossa munat pikku hiljaa alkavat kiehumaan - jos ne laittaa suoraan kiehuvaan veteen, ne menevät rikki) ja keitä ne koviksi (n. 7 minuuttia).

2. Papujen ja munien kiehuessa valmista salaattipohja pesemällä ja pilkkomalla salaatti, tomaatit ja kurkku (avomaankurkut pitää kuoria). Jos haluat, voit lorauttaa salaattipohjaan hieman öljyä/balsamicoa/salaatinkastiketta - itse en laita mitään, koska käytän öljytonnikalaa.

3. Pilko keitetyt perunat viipaleiksi salaattipedin päälle ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

4. Levitä tonnikala perunoiden päälle ja mausta lorauksella sitruunanmehua.

5. Kun pavut ovat kypsyneet, huuhtele ne kylmässä vedessä. Laita kiehuneet kananmunat hetkeksi kylmään veteen jäähtymään.

6. Levittele pavut tonnikalan päälle. Kuori ja pilko kananmunat ja levittele ne annoksen reunoille (tai minne nyt haluatkin laittaa ne). Ripottele kananmunansiivujen päälle myös hieman suolaa.


Jos kaapista löytyy keitettyjä perunoita, on tämä oivallinen lounas tai miksei illallinenkin. Itselleni Nizzan salaatista tulee aina mieleen vaihtoaikani, sillä se oli ruoka, jonka pystyin "keittiössäni" (eli kopperossa jossa oli yksi keittolevy ja vesiallas, ei muuta) valmistamaan, ja sen takia sitä tuli syötyä melko useaan otteeseen. Nyt vaihdosta on onneksi jo kulunut niin monta vuotta, että voin taas syödä tätä salaattia! :D

Muissa uutisissa: tämä voi hyvin olla viimeinen reseptipostaus vähään aikaan, sillä olen eräänlaisella dieettikokeilulla. Dieetti alkoi tänään ja minulla on hyvin vahvat epäilyt siitä, miten kauan jaksan hommaa kokeilla, joten voi olla, että ette edes huomaa mitään, kun postaustahtini on muutenkin niin hidas, mutta ajattelinpa vain jakaa tämänkin tiedon. :P

lauantai 8. elokuuta 2015

Inspiraatio hukassa


Kuten ehkä blogin päivittymisvauhdista on voinut päätellä, on minua jo pitempään vaivannut inspiraation puuttuminen. Käsityökorin keskeneräiset tekeleet eivät ole yhtään sen valmiimpia kuin puoli vuotta sitten, enkä ole aloittanut uusia projekteja ainakaan pariin kuukauteen. Yhden vaivaisen tiskirätin neuloin viime viikonloppuna, kun muistin, että olin luvannut sellaisen K:n äidille viedä ja olin menossa seuraavana päivänä kylään. Luulin, että viimeistään tuo pikku projekti saisi minut muistamaan, miksi ylipäätään teen käsitöitä, mutta inspiraatiota ei ole näkynyt eikä kuulunut.

Myöskään kameran muistikortille ei ole tallentunut mitään inspiroivaa sitten mökkiloman (paitsi tuo vaaleanpunainen pilvi tältä viikolta). Kännykän kameralla olen ottanut kuvia ja niitä somessa jakanut, mutta varsinainen kuvaaminen on jäänyt aivan totaalisesti. Usein kännykkäkameralla kuvia ottaessani mietin, että olisipa hyvä, jos nyt olisi oikea kamera, niin saisin paremman kuvan, mutta kamera on noina hetkinä ollut kotona. En siis ole erikseen muistanut/jaksanut/viitsinyt ottaa kameraa minnekään mukaan.

Kuvittelin, että inspiraation puutos johtuisi loman tarpeesta ja yleisestä väsymyksestä. Loma ei kuitenkaan tuonut parannusta asiaan. Otin viikon mökkilomalle lyijykynät ja paperia sekä muutaman keskeneräisen käsityön mukaan, mutten edes ottanut niitä laukusta esille koko aikana.

Uusia reseptejäkään ei oikein ole tullut kokeiltua. Ruuan laitto ylipäätään tuntuu jotenkin rasittavalta, joten olemme poikaystävän kanssa laittaneet arki-iltaisin lähes aina pelkkää salaattia vaihdellen proteiinilähdettä fetajuuston, kanan ja halloumin välillä. Viikonloppuisinkaan emme ole kokkailleet mitään mainitsemisen arvoista - vanhoja suosikkeja vain.

Jopa kynsien lakkaaminen on jäänyt. Kyllä minulla yleensä jotain lakkaa kynsissä on, mutta on voinut kulua viikkokin ilmaan mitään lakkaa edellisten lakkausten poistamisen jälkeen, enkä ole tehnyt mitään erikoisempaa kuin yhden värin lakkauksia.

Mitä tulee innostumiseen muiden tekemistä asioista, on silläkin saralla tapahtunut aikamoinen floppi. Lueskelen blogeja vain satunnaisesti, eikä mikään oikein ole sytyttänyt minua niin kuin aikaisemmin. Toisaalta tietysti muiden blogien lukeminen muistuttaa minua siitä, etten itse ole saanut mitään aikaiseksi viime aikoina, mikä saattaa johtaa blogien lukemisen vähenemiseen, mikä puolestaan ei ainakaan lisää inspiraatiotani. Tästä voikin muodostua eräänlainen noidankehä.

Olen myös miettinyt blogin lopettamista useampaan otteeseen. Vielä en ole sitä tehnyt, koska toivon kovasti, että inspiraation puutos olisi vain väliaikaista. Selailin kuitenkin blogiani taakse päin ja yritin muistella, milloin viimeksi olen oikeasti ollut inspiroitunut jostain, ja tulin siihen tulokseen, etten ainakaan tämän vuoden puolella. Pelkään siis, että tämä vaihe on nyt jäänyt ikävästi päälle.

Olen yrittänyt miettiä, mistä tämä kaikki johtuu. Jotenkin ajoitan inspiraation vähenemisen alkamisen viime syksyyn, jolloin aloitin varsinaisesti väitöskirjan tekemisen (muiden töiden ohella). Tekisi mieli syyttää väitöskirjaa tästä(kin), mutta jotenkin tuntuu, ettei sekään nyt voi aivan pitää paikkaansa. Minulla on ollut tosi rankkoja opiskelu- ja työjaksoja aina blogin aloittamisesta asti, mutta ne eivät ole kukistaneet inspiraatiota kuin hetkellisesti ja lähinnä ajanpuutteen muodossa. Toki olin kovin kiireinen viime keväänä, mikä näkyi kyllä väsymyksenä, mutta jotenkin näen inspiraation puuttumisen erillisenä siitä.

En haluaisi, että elämäni on jatkossa vain väitöskirjaa/töitä, liikkumista (olen jaksanut liikkua oikein mukavasti, joten en näkisi itseäni varsinaisesti masentuneena - siitäkin nimittäin kokemusta löytyy), television katselua ja kotitöitä. Olen aina tykännyt tehdä kaikenlaista luovaa, kuten piirtää, soittaa (silloin kun se vielä oli mahdollista), tehdä käsitöitä, ottaa valokuvia, leipoa, kirjoittaa ja sen sellaista - luovuuden purkamisen tapa vain on vaihdellut päivästä, viikosta, vuodenajasta ja elämänvaiheesta riippuen. Varsinkin tällä hetkellä se, mitä teen työkseni, on niin teoreettista pakertamista, että mielestäni se kaipaisi vastapainoa kaikesta luovasta ja värikkäästä. Miksi siis en innostu asioista niin kuin ennen?

***

Kirjoitin tämän tekstin lähinnä itselleni, mutta koska koko tämä inspiraation puuttumiskysymys liittyy niin läheisesti blogini teemaan ja koko olemassaoloon, halusin julkaista sen täälläkin. Ehkäpä teidän lukijoiden joukosta löytyisi joku, joka on kokenut samankaltaista. Olisiko jollakulla vinkkejä inspiraation takaisin houkuttelemiseen?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...