Sivut

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Pääsiäistunnelmia + leipomovinkki






Viimeisen kuvan lause tiivistää pääsiäisenviettoni: siirryin lähinnä ruokapöydästä ruokapöytään. Oli kyllä mukava pääsiäinen, tuntui että pääsi vähän irti töistä ja väitöskirja-ahdistuksesta. Nyt tietysti täytyisi taas aloittaa arki ja vähentää suklaan syöntiä, mikä tuntuu melko vaikealta. Sitä ennen haluan kuitenkin jakaa leipomovinkin! Teimme perjantaina sushia ja Krunikassa asuva ystäväni oli jälkiruokavastaava - hän toi Frangipani-nimisestä leipomosta meille tokavikassa kuvassa näkyvät herkut: tipumacaroneja, kuppikakkuja ja mustikkaleivoksen! Herkut olivat mielettömän hyviä ja upeasti kortisteltuja (vaikka pesäkuppikakku olikin hieman kärsinyt matkalla), erityisesti tipumacaronit ilahduttivat koristelulla ja mangoisella täytteellään. En ole vielä Frangipanissa vieraillut henkilökohtaisesti, mutta se täytyy ehdottomasti tehdä pian! Onko ruudun toisella puolella kokemuksia kyseisestä leipomosta?

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Intia, osa 2: Häät

Tämä postaus on ollut luonnoksissa todella kauan. Jotenkin en ole osannut tehdä Intian häistä kunnon summausta - olen kirjoittanut paljon tekstiä ja sitten pyyhkinyt sen pois. Jossain vaiheessa tajusin, että tämä tuntuu jotenkin niin henkilökohtaiselta aiheelta, että siitä on vaikea kirjoittaa. Lisäksi mietin, voinko julkaista kuvia henkilöistä, joiden lupaa en siihen ole pyytänyt. (Toisaalta tulevasta häävideosta on tehty traileri - kyllä, luit oikein - Vimeoon eikä minulta kyllä kysytty siihen mitään lupaan että ehkä sillä ei ole väliä...) On myös todella vaikea päättää, mitä kaikkea häistä kertoisi - niistä kun olisi ainakin sata pienempää tarinaa. Näin ollen päädyn nyt vain laittamaan tähän postaukseen muutamia kuvia sekä yleisen alkutekstin, jonka olin kirjoittanut aiemmin, jotta pääsen tästä asiasta eteenpäin. En siis kuvaile eri seremonioita sen tarkemmin, mutta kysykää toki, jos aihe kiinnostaa.

**

Alkuun voisin sanoa vaatimattomasti, että häät ovat kyllä yksi mielettömimmistä kokemuksista, joita minulla ikinä on ollut. Parasta oli, että olin osa perhettä ja sain kokea kaiken läheltä - tietysti myös tunteiden tasolla kokemus oli suurempi, kun sain seurata minulle tärkeän henkilön hääseremonioita.

Kyseessä oli siis intialaisen isosiskoni eli didin häät. Avioliitto oli järjestetty, kuten edelleen hyvin usein Intiassa on tapana. Tämä ei tarkoita, että henkilöitä pakkonaitettaisiin, vaan että puolisot valitaan ulkoisten tekijöiden eikä rakkauden perusteella. Intiassa on paljon toimistoja, jotka välittävät puolisoehdokkaiden tietoja ja sitä kautta perheet yrittävät löytää sopivaa henkilöä. Avioliiton solmiminen on toki pariskunnan yhteinen päätös, mutta se on myös todella vahvasti koko perheen päätös: perhe käy ensin yhdessä katsomassa, minkälaisesta kandidaatista on kyse ja millainen perhe tällä on. Jos perheet pitävät toisistaan, voivat avioliiton varsinaiset osapuolet tutustua toisiinsa ja miettiä, olisiko heistä toisilleen puolisoiksi. Oma siskoni oli tavannut tulevan miehensä ensimmäisen kerran vuosi sitten joulukuussa (toimiston välityksellä) ja maaliskuussa nuoripari ilmoitti, että he aikovat mennä naimisiin. Häät järjestettiin sitten joulukuussa eli he olivat tunteneet toisensa vuoden ennen liiton solmimista. He olivat kuulemma saaneet tapailla (Intian mittapuulla) pitkään ennen päätöksen tekemistä.

Pari halusi järjestää destination weddingin eli häät pidettiin muualla kuin missä he asuvat: pari halusi rantahäät eli paikaksi valikoitui Goa, missä pidetään paljonkin häitä. Häiden ajankohta on tärkeä, kuulemma marraskuusta helmikuuhun on "hyvä naimisiinmenoaika", koska se tuo hyvää onnea. Näin ollen kun meillä on joulusesonki meneillään, mainostetaan Intiassa vaikka ja mitä hääsesongin takia.

Normaalisti hääseremoniat kestävät viikon, mutta koska kyseessä oli destination wedding, piti ohjelma puristaa kolmeen päivään. Näin ollen aikataulu oli aika tiukka, vaikka tietysti intialaisittain se ei ollut niin minuutin (tai tunnin) päälle. Häät olivat myös aika raskas kokemus jopa meille vieraille, parista puhumattakaan. Jo ennen häitä kotona pidettiin erilaisia uskonnollisia seremonioita eli poojia, joihin kuului muun muassa morsiamelle ja perheen naisille tehdyt mehendi-hennatatuoinnit. Vielä varsinaisten häiden jälkeen molemmat suvut pitivät omat vastaanottonsa, jonne tuli vielä enemmän vieraita (jopa yli 1000!) kuin varsinaisiin häihin, jotka olivat hyvin vaatimattomat intialaisella mittapuulla (noin 250 vierasta).


Huh huh. Kuvat eivät ole hirveän hyvälaatuisia, koska oli vaikea päästä tapahtumien keskelle, kun viisi kameramiestä pyöri koko ajan hääparin ympärillä. Ehkä kuitenkin saatte kuvista vähän intialaista fiilistä - itseäni ainakin ihanat Intian värit piristävät näin maaliskuisen harmauden keskellä.

On vaikea uskoa, että tosiaan sain olla osa tuota kaikkea. Kuvia katsoessani tulee sellainen olo, että olinko minä oikeasti tuolla? Kaikki oli niin erilaista ja ihmeellistä. En voi sanoin kuvailla, miten kiitollinen olen, että sain osallistua Intian-siskoni häihin ja tulen varmasti muistamaan kokemuksen elämäni loppuun saakka.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...