Sivut

lauantai 31. joulukuuta 2016

2016


Somessa ja mediassa yleisemmin on pyörinyt meemejä ja artikkeleita siitä, miten tämä vuosi on ollut hirvein miesmuistiin. Kieltämättä kaikenlaista ikävää on tapahtunut tämänkin vuoden aikana. En nyt kuitenkaan halua kommentoida maailman tapahtumia, vaan teen ihan itseäni varten pienen vuosikatsauksen omaan elämääni. Kuvituksena on omia lemppareita Insta-tililtäni.


Pakko sanoa, että myöskään henkilökohtaisella tasolla 2016 ei jää mieleeni huippuvuotena. Tästä on syyttäminen töiden määrää: kun tekee kolmea eri työtä ja haluaa hoitaa ne kaikki mahdollisimman hyvin, kaikelle muulle elämälle jää hirveän vähän voimavaroja. Tästä konkreettisena esimerkkinä se, että olen lukenut tänä vuonna kolme (3) romaania vapaa-ajallani. Kolme! Lukeminen on kuitenkin sellainen asia, mistä pidän, joten on surullista, että aikaa ja voimia ei ole ollut enempään. No, onneksi kaikki lukemani kirjat olivat hyviä ja olen iloinen, että ne luin: Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät, Gillian Flynnin Kiltti tyttö ja Juha Itkosen Seitsemäntoista.



Keväällä sain tarpeekseni vanhasta asunnostamme, kun keittiöstä paljastui pikku vesivahinko, ja rupesimme vauhdilla etsimään uutta asuntoa. Kriteerit olivat korkeat, joten asunto ei löytynyt saman tien, mutta kesän aikana kuitenkin. Heinäkuun lopussa sanoimme hyvästit vanhalle asunnolle ja muutimme uuteen kotiin. Se onkin ollut varmasti yksi positiivisimpia asioita tänä vuonna: uusi koti on paremmassa kunnossa, rauhallisemmalla paikalla ja hieman tilavampi kuin entinen - viihdyn täällä erinomaisesti. Asuntoprojekti oli siinä mielessä jännittävä, että en itse päässyt uuden kotimme näyttöön, vaan poikaystäväni joutui tekemään päätöksen yksin. Kaikki kaverini sanoivat, etteivät voisi luottaa noin paljon toiseen, mutta minulle se ei ollut ongelma, kenties jopa helpotus. Ja hyvinhän siinä kävi!


On harmillista, etten ole ehtinyt viettämään niin paljon aikaa läheisten kanssa kuin olisin halunnut. Siksi yksittäiset kahvihetket siskon ja kavereiden kanssa ovat olleet sitäkin tärkeämpiä, ja olen usein tallentanut ne puhelimen kameralle.


Kuten tuli lukemisen suhteen mainittua, harrastuksille on ollut vielä vähemmän aikaa kuin parina aiempana vuotena. Kesällä päätin kuitenkin vakaasti, että ihmisen täytyy harrastaa jotain. Niinpä ilmoittauduin alkusyksystä työväenopiston laulukurssille! Se on ollut siinä mielessä hauska harrastus, että se on tuonut musiikin takaisin elämääni. Mutta ah miten vaikeaa laulaminen(kin) on! Idean laulamisesta sain itse asiassa toisesta uudesta, epävirallisesta harrastuksestani: karaokessa käymisestä. Olen käynyt viime keväästä asti säännöllisen epäsäännöllisesti yhden kollegani kanssa karaokessa laulamassa. Itselleni ei ollut tullut mieleen, että karaokeen voisi mennä maanantai-iltapäivällä, kun baarissa ei ole ketään ja juomaksi ottaa kokiksen, jonka voimalla sitten lauletaan vuoron perään pari tuntia. Miten hauskaa!


Jopa kynsien lakkaaminen on jäänyt todella vähälle tänä vuonna. Toisaalta, jos kynsiä ei lakkaa koko ajan, huomaa lakan paremmin silloin kun sitä on ja silloin se tuntuu jotenkin erityiseltä. (Näin niitä asioita käännetään positiiviseen kulmaan...)


Matkojakaan ei tullut liiemmin tehtyä, paitsi työn merkeissä yksi parin viikon konferenssireissu Ranskaan. Onneksi pääsin kuitenkin nyt joulukuussa käymään muutaman päivän minilomalla Berliinissä ystävääni tapaamassa ja joulumarkkinoilla käymässä. Samalla reissulla ystäväni K opetti minulle hieman valokuvausjuttuja ja innostuin siitä taas enemmän. Kävin joulukuussa myös yliopiston Photoshop-kurssin, mikä entisestään innosti kuvien pariin. Toivottavasti otan ensi vuonna enemmän valokuvia, siis ihan oikealla kameralla enkä vain kännykällä!


Kaikesta vapaa-ajan epäaktiivisuudesta huolimatta tämä oli ihan hyvä vuosi. En nimittäin potenut huonoa omaatuntoa tekemättömistä käsitöistä, lukemattomista kirjoista tai lakkaamattomista kynsistä, vaan hyväksyin, että tilanne on nyt tämä. Joka tapauksessa olen päättänyt, että 2017 on muutoksen vuosi. En aio asettaa itselleni suuria paineita itseni kehittämisestä (kuten usein olen vuoden vaihtuessa tehnyt), vaan tavoitteeni on, että ensi vuoden aikana saan alulle sellaisen muutoksen töitteni suhteen, joka mahdollistaa pitkällä tähtäimellä vapaa-ajan ja siten harrastusten lisäämisen.

Tervetuloa 2017!

perjantai 30. joulukuuta 2016

Ensimmäinen vaippakakku ikinä


Sain tänä syksynä ensimmäistä kertaa kutsun vauvakutsuille eli baby showereille. Koko konsepti on ollut minulle mysteeri ja kaikki mitä siitä tiesin, perustui Sinkkuelämää-sarjaan. Vaippakakku oli konseptina tuttu ja näinkin kutsussa tilaisuuden pieneen DIY-projektiin. Näin ollen tarjouduin tekemään juhliin vaippakakun.

Lähdin projektiin tietysti googlaamalla. Vaippakakun kokoamisen perusidea löytyi K-Ruoka-sivuilta. En lähtenyt kuitenkaan leikkimään liimapyssyn kanssa, vaan ajattelin, että kyllä se kakku koossa pysyy ilmankin.


Lähdin siis liikkeelle siitä, että rullasin yhden paketillisen vaippoja rulliksi ja sidoin ne kuminauhoilla.


Seuraavaksi asettelin rullat kahteen kerrokseen pahvialustan päälle ja solmin näin muodostuneet tasot tiukasti naruilla yhteen. Ylemmän kerroksen keskelle leikkelin pahvinpalasta tuollaisen tukipylvään, koska ylimmäksi tuli sellainen pupu, jolla ei ollut vartaloa vaan se oli sellainen turvaliina. (En tiedä termejä, koska aivan lähipiirissäni ei ole lapsia! :D)

Sitten sidoin silkkinauhaa peittämään kuminauhat ja narut, leikkasin pahvialustasta yli tulevat osat, asettelin pupun koko komeuden päälle ja koristelin paketin asettelemalla sinne tuttipullon, tutin ja puhdistusliinoja. Viimeiseksi laitoin kakun sellofaaniin, jotta se pysyisi kasassa ja saisin kakun kätevästi kuljetettua vauvajuhliin.




Googlen kuvahausta löytyy vaikka mitä vaippakakkuideoita, varsinkin noiden oheiskoristeluiden osalta vain mielikuvitus on rajana.


Kakkua oli hankala kuvata sellofaanissa, joten tuo ei nyt kovin kummoiselta näytä, mutta itse olin ihan tyytyväinen lopputulokseen, olihan tämä kuitenkin ensimmäinen vaippakakku, jonka tein ja näin oikeassa elämässä! Vauvakutsutkin olivat menestys, sillä vauva ei malttanut odottaa, että pääsee kokeilemaan hienoja lahjoja ja päätti tulla maailmaan heti kutsuja seuraavana päivänä!<3

Loppuun kerrottakoon vielä, että poikaystäväni ei tiennyt, ettei vaippakakku ole mikään syötävä kakku. Asia selvisi hänelle, kun näki olohuoneen lattialla puolivalmiin vaippakakun - "aa, se olikin vaippakakku!" :D

torstai 29. joulukuuta 2016

Banoffee

Joko olette selvinneet joulun ähkystä? Jos, niin kannattaa kokeilla vaikka uudeksi vuodeksi nyt postaamaani reseptiä! Maistoin ja tein banoffee-piirakkaa ensimmäistä kertaa tänä syksynä ja ihastuin siihen saman tien. Miten tämä herkku ei aiemmin ole eksynyt lautaselleni? Nyt siihen tuli korjaus ja teinkin tänä syksynä banoffeeta useampaan otteeseen. Reseptikin on pitänyt postata jo aikoja sitten, mutta kuten tavallista, olen ollut ihan hirveän kiireinen. Nyt olen onneksi pienellä joululomalla.

Ensi vuoden tavoitteeksi voisi ottaa blogin elvyttämisen, mutten aio ottaa siitä paineita, koska työkuviot ovat hieman epäselvät. Joka tapauksessa jatkan ainakin reseptien ylös ottamista, koska tämä on itselleni kätevä tapa säilyttää hyviä reseptejä.


Banoffee
(resepti: Hellapoliisi)

Pohja:
vajaa paketillinen Bastogne-keksejä
70 g voita/margariinia

Täyte:
1 prk kondensoitua maitoa TAI valmiiksi keitettyä kinuskia
2-3 banaania
2 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria
sitruunanmehua

Pinnalle:
1-2 banaania
muutama Bastogne-keksi
(mintun tai sitruunamelissan lehtiä)


1. Jos et ole ostanut valmiiksi keitettyä kinuskia (ks. alla oleva kuva), aloita keittämällä tiivistemaito. Poista purkista etiketti ja laita purkki avaamattomana kattilaan. Laita vettä niin paljon, että purkki peittyy. Keitä miedolla lämmöllä kahdesta kolmeen tuntiin. Lisää keittämisen aikana vettä tarvittaessa. Anna purkin jäähtyä hieman ennen avaamista.

2. Jätä Bastogne-keksipaketista ainakin muutama keksi sivuun koristelua varten, muutenkaan ei mielestäni pohjaan ei tarvitse ihan koko pakettia. Murusta keksit esim. laittamalla keksit kaksinkertaiseen muovipussiin ja kaulimalla ne hienoksi muruksi. Kaada muruseos kulhoon ja lisää joukkoon sulatettu margariini tai voi, sekoita tasaiseksi.

3. Päällystä irtopohjavuoka leivinpaperilla ja painele keksiseos tiiviisti vuoan pohjalle.

4. Levitä päälle keitetty tiivistemaito ja viipaloidut banaanit. Pirskottele banaanien päälle hieman sitruunanmehua.

5. Vaahdota kerma ja mausta vaniljasokerilla, lisää halutessasi hieman sokeria. Levitä vaahto banaanien päälle ja anna kakun sitten jähmettyä jonkin aikaa jääkaapissa.

6. Irroita banoffee veitsellä pyöräyttäen vuoasta ja vapauta vuoan reunat. Vedä torttu leivinpaperin avulla tarjoiluvadille.

7. Juuri ennen tarjoilua koristele banoffee banaaniviipaleilla ja karkeaksi murustetuilla kekseillä sekä halutessasi sitruunamelissan tai mintun lehdillä.


Resepti on erittäin helppo ja nopeakin toteuttaa, jos kinuski on valmiiksi keitetty. Kinuskin voi keittää jo paria päivää aiemmin ja säilyttää jääkaapissa, tai sitten voi tehdä niin kuin minä ja ostaa valmiiksi keitettyä kinuskia kaupasta. Tein yhden kerran kinuskin itsekin, mutta siitä tuli hieman liian tönkköä. Tuo caramelized milk on tietysti kalliimpaa kuin kondensoitu maito, mutta se teki kakun tekemisestä superhelppoa.

Alkuperäisessä Hellapoliisin reseptissä ei ollut sitruunanmehua, mutta itse lisäsin sitä banaaniviipaleiden päälle, jotta ne eivät tummuisi. Lisäksi ne tuovat hieman raikkautta ja kirpeyttä muuten supermakeaan kakkuun. Pohjan voisi tietenkin tehdä muistakin kuin Bastogne-kekseistä, mutta koska ne ovat suosikkikeksejäni, en harkinnutkaan muuta vaihtoehtoa.


Näissä kuvissa banoffee on edelleen irtopohjavuoassa, koska kuskasin kyseisen yksilön mukanani kaverille. Eipä se nyt kovin kummoisemman näköinen ole irroitettunakaan, joten saanee kelvata! Kaikesta jouluähkystä ja suklaaövereistä huolimatta mieleni rupesi tekemään banoffeeta tätä postausta kirjoittaessa... :D
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...