Sivut

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Helsinkiä pakoon



















Noin. Siinäpä muutama kuva kesälomaretkeltä minnepä muuallekaan kuin Hankoon. Laulukurssin kevätmatineassa esitin kappaleen Vadelmavene, mutten ollut koskaan käynyt tuossa maagisessa kesäkaupungissa. Sinne lähdimme siis toiseksi viimeisenä lomapäivänäni meri-ilmaa haistelemaan. Päiväretki oli erittäin miellyttävä ja voin lämpimästi suositella Hankoa kotimaan matkailuun! En pidä erityisemmin hiekkarannoista, mutta sen sijaan pitsihuvilat, hieman rapistuneet puutalot ja pelargoniat ovat mieleeni. Ja hei, miten hieno tuo kuuluisa "kahvi piristää" -kyltti on?! Otinkin pitkästä aikaa vähän enemmän valokuvia.

Aloitimme Hanko-kierroksemme tutustumalla rantakatuihin ja niiden kahvila- ja ravintolatarjontaan. Satamakadulta löytyi punainen puutalorivistö terasseineen ja ravintoloineen. Emme kuitenkaan pysähtyneet kuin vilkaisemaan ruokalistoja, ja jatkoimme matkaa saman lahden reunalla sijaitsevalle näkötornille. Sieltä spottasimme oivallisella paikalla sijaitsevan ravintola Hangon Portin: ravintola on pienellä luodolla venesatamassa, näkymä suoraan merelle. Tornista näimme, että ravintolaan pääsee piskuisella lautalla satamasta, ja pian olimmekin luodolla vatsat kurnien. Olimme tarkistaneet netistä, että ravintolasta saisi moules-frites -annoksia eli sinisimpukoita ranskalaisilla. Haaveilin jo sinisimpukoista ja rosé-lasillisesta meri-ilman puhaltaessa kasvoille kuin Bretagnessa konsanaan, mutta harmiksemme tarjolla olikin vain suppea lounaslista. Paikka osoittautui myös todella kalliiksi, vaikka skagen-vohvelini olikin herkullinen. No, ainakin maisemat olivat kohdallaan, sain kesän ensimmäisen (!!) Aperol Spritzini ja aurinko paistoi!

Lounaan jälkeen lähdimme katselemaan Rantakadulla sijaitsevia pitsihuviloita. Varsinkin vihreän Villa Tellinan fiilis viehätti (jotenkin siihen vaikuttivat parvekkeella kuivumassa roikkuvat pyyhkeet sekä kuistilla kukoistavat punaiset kukat). Rantakadulta suunnistimme kohti "Rakkauden Polkua". Meille jäi hieman epäselväksi, mikä se lopulta oli, koska erityisen rakkaudellisia maisemia emme nähneet ja polkukin oli todella huonosti merkitty, mutta kävelimme mukavan lenkin metsäisessä niemessä, jossa sijaitsee myös Hangon vanha rannikkolinnake. Rakkauden Polku (tai joku polku) johdatti meidät Plagenin uimarannalle, jossa olikin paljon väkeä nauttimassa rantaelämästä sekä Suomen ainoasta (?) vesikarusellista.

Matkalla takaisin kohti keskustaa pysähdyimme yhdessä liikkeessä, jonka myyjä neuvoi meitä katsomaan myös vähän vähemmän tunnettuja paikkoja, kuten Gunnarinrannan kalastajamökkejä. Ennen mökeille suuntaamista kävimme kuitenkin vielä Raatihuoneentorilla sijaitsevassa Alan's Caféssa kahvilla ja kakulla. Kaksi kakkupalaa, kahvi ja smoothie kustansivat yhteensä 8 euroa! Jos lounas oli järkyttävän kallis, niin kahvihetki oli käytännössä ilmainen. Sain myös todeta, että ruotsia ei ihan noin vain puhutakaan, jos siihen ei ole valmistautunut etukäteen, kun minulta kyseltiin reittiä kyseiseen kahvilaan...

Ehkä suosikkikohteekseni Hangossa osoittautui Gunnarinrannan kalastajamökit. Merituuli puhalsi navakasti, rannalla ei ollut ketään muita ja minä kuvasin onnellisena punaisia mökkejä, veneitä ja haalistuneita aurinkotuoleja. Rannalla oli sitä jotain, jota kutsun Tove-tunnelmaksi.

Ensi kerralla täytyy tutustua myös Tulliniemen luontopolkuun, joka sijaitsee samalla alueella kuin historiallinen sotilastukikohta, jonka kautta saksalaiset sotilaat kulkivat toisen maailmansodan aikana. Hauskaa, että pienestä kaupungista riittää toiseenkin vierailukertaan! Ehkä ensi kerralla majoitun ihanassa hotelli Villa Maijassa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...